Operaatio: Malmö

Nyt poika saunoo, se kylpee, se laulaa ja huutaa!

2011-05-17T21:38:00.003+03:00

Olihan siitä 95 nevöfogetista aika päästä jo eroon. Muutamaankin otteeseen sitä mahdollisuutta vuosien varrella jo tarjottiin, mutta aina finaalit onnistuttiin jotenkin pupeltamaan. Tänä vuonna Suomi oli jalkeilla suht nimettömällä sakilla, mutta pelitapa ja erityisesti Mikko Koivun johtajuus toivat Leijonat turnauksen edetessä kuudesti takaa rinnalle ja ohi, kaikkein makoisimpana tietenkin rakkaan länsinaapurin ja nykyisen asuinmaani Ruotsin ei suinkaan voitto, vaan täydellinen nöyryytys. Viisi maalia kolmannessa erässä vastustajan verkkoon on asia, mitä ei minkäänlaisissa kiekkofinaaleissa usein tapahdu.

Työkaverini oli kutsunut minut kotiinsa muutaman kaverinsa kanssa kiekkoa katsomaan, kuuden ruotsalaisen oli tarkoitus ilmeisesti nauraa porukalla, kun "history repeats itself" ja sillai. Ensimmäinen puolisko ottelusta menikin nollilla, vaikka paikkoja molemmilla joukkueilla olikin. Suomi oli ehkä kuitenkin hivenen niskan päällä, paremmalla kiekkokontrollilla ja ylivoimaakin oli jo tarjoiltu. Maalit eivät maistuneet, ja sitten jäähyjen tasoittelu alkoi. Luonnollisesti toisen erän lopulla myös se pahin tapahtui: Ruotsi meni Pääjärven huikealla vedolla 1-0 johtoon. Otin Laphroaigia ihan varmuudeksi lisää, josko se siitä sitten matsikin unohtuisi, jos sattuisi käymään todella huonosti. Toisen erän viime sekunneilla Jarkko Immosen paidassa loistavat loppukisat pelannut sälli latasi sellaisella voimalla tasoituksen, että huusin varmaan kaksi lähintä ruotsalaista kuuroiksi.

Leijonien peli-ilme muuttui kolmanteen erään ilmiselvästi vapautuneemmaksi. 2-1 syntyi melko pikaisesti keskialueen karvauksen jälkeen Pihlströmin erinomaisesta spurtista ja syötöstä Nokelaiselle. Juomapullo sai kyytiä ja välittömästi tämän jälkeen Mikko Koivu oli jo yksin läpi. Rankkareista näissäkin kisoissa noin tuhat maalia samalla rystypatentilla veivannut Koivu suuppasi kiekon ohi maalista ja loppujen lopuksi kisat loistavasti pelanneen Fasthin räpylään, josta seuranneesta pelikatkosta ja aloituksesta Suomi murjoikin 3-1. Kaikista maailman pelaajista Juha-Matti Aaltonen erotti ruotsalaispakin ja kiekon toisistaan ja pienen sählingin jälkeen kiekko löytyi Niko Kapasen lavasta ja sitä myöten verkosta. Ruotsalaiset olohuoneessa alkoivat osoittaa vaivautuneisuuden merkkejä ja yhtäkkiä olin ainoana äänessä. Ruotsin kiristäkään ei oikein tullut mitään Vehasen pelatessa loisto-ottelua Suomen maalilla ja joukkueen - ei ehkä kuninkaan, mutta prinssin - Mikael Granlundin loisto-oivalluksesta Janne Pesoselle jäi helppo tehtävä uittaa Fasth jäihin ja siirtää taululle 4-1. Ruotsin puolustus unohti maalivahtinsa täysin ja myös Ruotsin valmentaja unohti maalivahtinsa täysin, sillä viimeisellä parilla minuutilla kiekkoa kaivettiin vielä pariin otteeseen Ruotsin verkosta. Loppulukemat 6-1 eivät jättäneet mitään selittelyn sijaa; ottelu oli 43 minuuttia tasainen ja sitten vietiin. Osa katsojista oli poistunut jo 4-1 jälkeen kämpästä ja katsoin itsekin parhaaksi loppuseremonioiden ja Ruotsin television ansiokkaasti näyttämän Mertarannan selostaman Suomen television version ratkaisuhetkistä poistua kotiin viskin äärelle.

Eipä voi usein sanoa pääsevänsä todistamaan tällaista turpakäräjää ja vielä ruotsalaisten olohuoneessa. Vahingonilo? Hyvässä hengessä, ihan paras mahdollinen ilo. Ei tämä nyt Stanley Cup 2009 veroinen juttu ollut, mutta todella maistuva Suomen mestaruus kuitenkin ja tätä varmaan pari päivää vielä saunotaan. Ihan vain, koska siltä tuntuu. NYT POIKA SAUNOO!

Teh noes, it's alive!

2011-05-03T14:03:00.002+03:00

Puolisen vuotta edellisestä päivityksestä...niin se aika on rientänyt. Otetaanpa siis suora leikkaus erääseen perjantaihin lokakuussa 2010, kun juoksen kiireen vilkkaa trolleyn ja läppärilaukun kanssa portilta 21 portille 14a Kööpenhaminan koneen lähtöportin vaihduttua "huomaamattani". Portin 14a aulassa huikkaan olan yli pikaisesti Minnille, joka on huomannut pöydästään ohi ketterästi rymistelevän norsun. Tästä se reissu alkaa. Matkusteltua on tullut elämän aikana jonkin verran, mutta koskaan ennen en ole hankkiutunut 75% tavaroistani eroon, pakannut loppuja romuja neljän neliön varastokoppiin ja muuttanut ulkomaille em. kapsäkkien sekä matkalaukun kera.

Ensimmäinen asujaimistoni käsittää huoneen viiden huoneen, keittiön, kolmen vessan ja yhden kylpyhuoneen kokoisesta kerrostaloasunnosta Malmön keskustasta. Koko kämpän levyinen ulkoterassikin kattokerroksessa on, mutta se on päässyt huonoon kuntoon ja sitä tulisivat sedät korjaamaan melko pian. Kämppiksenäni on romanialainen testaaja toisesta projektista ja ensimmäinen viikonloppu sujuukin ristiin rastiin Malmössä kävellen. Isosta kaupungista ei ole kyse, joten keskusta-alueet, Lilla- ja Stortorget, Möllan, Värnhem, Rörsjöstaden sekä Västra Hamnen tulevat tutuiksi. Työt alkaisivat maanantaina ja "pehmeä lasku" kylään osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi. Lähiviikkoina asukkaiden määrä tuplaantuu, koskapa toisen projektin käsikirjoittaja sekä oman projektini apulaistuottaja - jenkkinaisia molemmat - muuttavat samaiseen lukaaliin. Yhteiselo sujuu hyvin, mutta sitä ei jatku kovin pitkään, kun kahteen asuntojonoon ilmoittauduttuani toisesta alkaa kuulua kummia: minulle tarjotaan asuntoa Turning Torsosta? Hieman epäuskoisena menen marraskuisena iltana asuntoa katsomaan ja oven avattuani ensireaktioni on jotakin "mitä helv..." ja "HOLY FKN CHRIST" väliltä. Vuokrataso talossa sinällään ei ole juurikaan Helsingin vuokratasoa korkeampi, mutta piti asiaa silti pari päivää miettiä, vaikka päätös olikin syntynyt liki välittömästi. Sopimus allekirjoitettiin seuraavalla viikolla ja avaimet sain käteen joulukuun puolessa välissä. Välttämättömät kalusteet ostin hyväkuntoisina edelliseltä vuokralaiselta. Joulukuun puolessa välissä raahasin matkalaukkuni, trolleyni, läppärilaukkuni ja uutena kalusteena kuvioihin mukaan ilmestyneen kahvakuulan uuteen, omaan vuokra-asuntooni ja lensin jouluksi Suomeen.

Tammikuu 2011, loppiaisviikonloppu. Veljeni ja eräs parhaista ystävistäni ovat ilmoittautuneet mukaan road tripille, joka käsittää koko maallisen omaisuuteni pakkaamisen isoon Transporteriin, lauttamatkan Helsingistä Tukholmaan sekä 610 kilometrin mittaisen ajomatkan Tukholmasta Malmöön. Reissu sujuu legendaarisissa merkeissä ja kaikki menee paremmin kuin hyvin, huolimatta eräistä karmaan liittyvistä tekijöistä, joilla aina erään henkilön läsnäollessa uhkaillaan. Kamat siirtyvät melko eriskummallisen rumban myötä loppujen lopuksi siististi paikoilleen ja seuraavana päivänä käydään Jyskissä sekä Ikeassa Rööperi-elokuvan oppien mukaisesti suuku söttbullarilla ja hakemassa välttämätöntä kodin perusroinaa. Ikeasta piti hakea vain vähän tätä kuuluisaa välttämätöntä perusroinaa työpöydän lisäksi, mutta yllättäen sieltä siirtyy mystisesti aina ihan käsittämätön määrä kaikkea vähemmän välttämätöntäkin mukaan. Nyt selvittiin kuitenkin yllättävän vähällä. Kiitokset vielä erikseen asianosaisille tästä muuttorupeamasta! Hyvin meni ja hauskaa oli.

Näin! Mies oli ottanut omaisuutensa mukaan ja muuttanut Malmöön. Lisää tarinaa melko pian. Valokuvia voivat myös Facebookiin kirjautumattomat tutkailla täältä: Outland Adventures @ Facebook

Maahanmuuttajaksi? Minä?

2010-10-19T23:33:00.001+03:00

Luca sen läksiäisissä oivalsi aloitettuaan settinsä ensin "progressiivisella ruotsalaisella musiikilla" eli Opethin alati loisteliaalla Burdenilla, että "Heeeei minähän juuri oivalsin että Tinkestä tulee maahanmuuttaja!" Pitää paikkansa. Moni on ihmetellyt, että mistä ihmeestä tällaiset ideat ja miksi nyt, mutta näinhän se on, että elämä on tehty elettäväksi ja unelmat jahdattaviksi. Pikkupojasta lähtien palanut videopelien parissa työskentelemisen lieska sai kesällä jälleen uutta, entistäkin kuivempaa sytykettä ruotsalaisen Massive Entertainmentin ilmaistua vahvaa kiinnostusta osaamistani kohtaan. Eikä tilannetta haittaa sekään, että maailman toiseksi merkittävin pelijulkaisija, ranskalainen Ubisoft osti ko. studion kesällä 2008. Tarjouksen käteen saatuani lähtö oli melkoisen selvä juttu.

Lähtö koitti lopultakin aamupäivällä perjantaina 15. lokakuuta. Matkaan lähti tässä vaiheessa pelkästään yksi trolley sekä yksi matka- ja läppärilaukku ja väliaikaisena asumuksenani toimii firman väliaikaiskämppä, joka on kalustettu 5h+k solu ylimmässä kerroksessa keskellä Malmön keskustaa. Kävelymatkaa töihin on viisi minuuttia. Kämppiksenäni toimii tällä hetkellä romanialainen jampuusi, jonka kanssa tulikin tuloviikonloppunani kierrettyä käytännössä kaikki äkkiseltään näkemisen arvoiset seudut Malmön keskustasta ja lähettyviltä. Västra Hamnenissa on taloja, jotka sijaitsevat Öresundin rantaviivassa ja näkymävaihtoehtoina on puolesta riippuen joko Öresund ja Kööpenhamina tai Malmön arkkitehtuurinen ihme Turning Torso. Mutkalle kierretty 54-kerroksinen ja 190-metrinen torni on Pohjoismaiden korkein asuinrakennus. On kyllä vimpan päälle erikoisen näköinen rakennus.

Työt alkoivat eilen. Kovaa kiirettä on pari päivää pitänyt ja ruotsalainen työkulttuuri tuntuu olevan melko lailla diskuteeraamiseen painottuva, mutta maassahan se on maan tavalla mentävä. Pakko sitä management by Bas Ruttenia on johonkin väliin koittaa kuitenkin ujuttaa... Ruotsi ei surkeasta yrittelemisestäni huolimatta suju kovin hienosti, mutta josko sitten ajan kanssa? Asumiseen ja elämiseen Ruotsissa tarvitaan sosiaaliturvatunnus, joka anotaan verovirastosta kasan lappuja kera. Pankkitili aukesi jo firman suotuisan toiminnan myötä ja toivon mukaan firman HR-assarin asiointi vaikuttaa myös muuttopapereiden käsittelyyn suotuisalla tavalla; 4-6 viikon kuluttua selviää ruotsalaisen sosiaaliturvatunnukseni kohtalo. Sen jälkeen voinkin hakea asunnonvälittäjiltä asuntoja; asuntopula on täällä sellainen, että jokaiseen kohteeseen on varmasti yli 100 hakijaa ja jonot siis tyyliin 2-3 kuukautta minimissään. "Jouluksi kotiin" ei taida toteutua, mutta odotetaan ja katsotaan, päivä kerrallaan. Niinhän tämä elämä eletään.

På återseende.

Raining hails, from the lacerated sky!

2010-08-09T23:45:00.006+03:00

Oli kyllä jäätävä Sonisphere-festarireissu, sanan varsinaisessa merkityksessä. Paikalle saavuttiin jo lauantain, mutta nyt ei yksinkertaisesti kykene kirjoittamaan esim. Alice in Chainsista riviäkään, vaikka keikkansa livahtikin itselläni sinne ihan kaikkien aikojen top-vitosen joukkoon kirkkaasti. Lauantain ylivoimainen ykkönen! Samaten sunnuntaina Anthrax karisti unihiekat silmistä energisellä vanhan liiton setillään, mutta Slayer jäi vähän virkamiesosastolle lopun Chemical Warfarea ja Raining Bloodia lukuunottamatta.

Sunnuntain alkuiltapäivää paistateltiin auringonpaisteessa, liki 30 asteen helteessä ja ajoittaisessa tihkusateessa. Heti Slayerin lopetettua alkoi tapahtua. Kahdessa minuutissa kaupungin suunnalta vyöryi maailmanlopun pilvimassa, joka sivuutti Kirjurinluodon, mutta jokin muu voima oli kerännyt itsensä vauhtiin Porin lentokentältä. Syöksyvirtauksen (mistä näitä termejä aletaan nykyisin kaivella?) aiheuttaman kymmenminuuttisen apokalypsiksen seurauksena n. 40 henkeä loukkaantui, joista kaksi kriittisesti. Hekin ovat jo toipumaan päin, onneksi. Vaakasuoraan piiskaava vesi ja liki 30 metriä sekunnissa sivaltanut tuuli olisi varmaan vielä mennyt mukisematta, mutta rakeet olivat varmasti ikävä asia. Asioita varmaan tutkitaan vielä jonkin aikaa, mutta epäilisin itse loukkaantumisten tapahtuneen kakkoslavan lähistöllä tai sitten mäen anniskelu- ja ruokailualueella, jossa katokset olivat lähdössä hyvää kyytiä lentoon. Koko myrsky vihelsi Porin suunnalta kovalla vauhdilla päälavan suuntaisesti mäkeä piesten suoraan kakkoslavaan ja takana olevan leirintäalueen yli. Kakkoslava otti niin pahasti siipeensä, että osa pressuista lähti taivaan tuuliin, tukirakenteet vääntyilivät ja jotakin materiaalia irtoili ja tippui myös Iggy Popia, mutta arvatenkin enimmäkseen Mötley Crüea odottelevien ihmisten sekaan. Kakkoslava suljettiin välittömästi vahinkotarkastuksen jälkeen ja sitä tuettiin nostokurjella vasemmasta takakulmastaan loppuillan ajan, liekö sitten ollut sortumavaara? Pahalta pystyrakenteiden asento kyllä joiltain kohdin näytti.

Myrskyn jälkeen oli selvää, että lavat ottivat lujasti itseensä. Loukkaantumisista ei ollut vielä tietoa. Pian juontaja kävi ilmoittamassa, että tarkistellaan tilannetta hetkinen ja ihmisiä kehoitettiin pysymään rauhallisena. Lisäksi kakkoslavan läheisyyteen tungeksineet ihmiset haittasivat arviointia, korjausten aloittamista ym. ja pienen maanittelun jälkeen massa suostui siirtymään. Kakkoslava todettiin käyttökelvottomaksi ja sitten juontaja ilmoittikin Mötley Crüen peruvan keikkansa, mutta Iggy Pop soittaisi pienen akustisen keikan päälavalla, ja että kovasti tehdään koko ajan töitä, että Alice Cooper ja Iron Maiden lauteille saataisiin. Näin tapahtuikin: Iggy Pop & "mini" Stooges soittivat n. kolmen neliömetrin alueella päälavan etukulmalla neljän biisin setin ja viimeisessä saksofoni välitettiin yleisölle laulumikin välityksellä. Todellista nuotiokitarahenkeä olosuhteiden pakosta ja vilpitön hatunnosto tälle ammattimaisuudelle. Myös yleisö osasi arvostaa.

Hetkisen kuluttua Iggyn "setin" jälkeen päälavalle ilmaantui Alice Cooperin taustalakana, mutta se oli n. kolmen metrin päässä etureunasta ja sen taakse oli jätetty rumpuriserille Slayerin Dave Lombardon verenpunainen setti. Jonkin aika säätö jatkui ja lavan takaosassa oli koko ajan hillitön kuhina ja säätö päällä. Juontaja tuli lavalle kertomaan ilouutisia: sekä Alice Cooper että Iron Maiden soittaisivat täydet setit, mutta että Iron Maidenin settiä joutuisi odottamaan n. 1½ tuntia Alice Cooperin jälkeen! Tämä herätti jo hurraahuutoja ja ilkamointia, mutta todellinen festivaalien peliliike oli tätä juontoa seurannut vahvistus Iron Maidenin Bruce Dickinsonin toimittamana. Mies kävi päälavalla ilmoittamassa, että näin todellakin on, ja että jotkut bändit ovat jo lähteneet kotiinsa, kun kamat ovat rikki, heilläkin on kaikki kamat hajalla, mutta he eivät välitä siitä, vaan lähtevät kotiin vasta sitten, kun yleisökin lähtee. Oli sen luokan tunnelmannostatus tuo minuutin palopuhe, että harvoin tulee festareilla moisia koettua. 40000 ihmistä hurrasi ja sitten Bruce spiikkasikin Alice Cooperin sisään. Cooperin setti alkoi siten, että ko. taustalakana toimikin esirippuna, se pudotettiin ja koko poppoo aloitti keikkansa Lombardon rumpuriserilta. Kunnon yläasteen kevätjuhlameininkiä! Pikku hiljaa bändi levittäytyi lavan etuosaan ja kaikenlaisia lavaspektaakkeleitakin nähtiin, Alice tapettiin tutun kaavan mukaan giljotiinilla, jättimäisellä myrkkyruiskeella ja ties millä ja soitto raikasi reippaan tunnin. Jengi alkoi tässä kohti olla taas varsin hyvin mukana tunnelmassa. (Myöhemmin kävi ilmi, että Alice Cooperin porukka soitti Slayerin kamoilla kokonaisuudessaan; kaikki omat rojut olivat levinneet myrskyssä atomeiksi.)

Maidenia saatiin odotella se puolisentoista tuntia. Ilta ehti alkaa pikku hiljaa hämärtyä ja kakkoslavan luuranko vaani lähistöllä aavemaisesti. Väkeä oli paikalla edelleen se 40000 henkeä ja tunnelma vähintäänkin sähköinen. Sitten nähtiinkin sen luokan ammattilaisshow höystettynä 120%:lla asenteella, että oksat pois. Bruce veti edelleen varsin liukkaalla lavalla lipat selälleen aloitusbiisiin sisään hypätessään, mutta ei ilmeisesti telonut itseään ja jatkoi siitä muina miehinä. Maidenin pojat olivat ladanneet itsensä hurjaan iskuun illan päättävää hulabaloota varten ja kyllähän ihmisistäkin ääntä lähti. Pimenevässä yössä paikalle hiipinut monen metrin korkuinen sumukerros loi valtaisalle valoarsenaalille ihanteelliset olosuhteet ja keikka näytti aivan jumalaisen hienolta, aivan kuin toiselta planeetalta. Maideninkin keikkoja on jokunen tullut nähtyä, mutta kyllä tämä oli kokonaisuutena varmasti paras ja ikimuistoisin esitys. Suomalaiset myöskin osoittivat, että sade ja rakeet yksinään eivät juuri haittaa. Bruce tuumasi ennen encoreja, että onpahan eräs hienoimmista keikoista koskaan, mitä on itse kokenut ja Maidenin manageri Rod Smallwood sanoi, että Porin yleisö eilen oli ylivoimaisesti paras yleisö koskaan millään Maiden-keikalla Euroopassa.

Iron Maidenin miekkoset lupasivat käydä vierailemassa sairaalassa loukkaantuneiden luona ja hoitaa hommat siten, että hekin seuraavalle keikalle pääsisivät. (Alice Cooperin ja Iron Maidenin teknikoiden koneet ottivat myös sen verran osumaa tuossa myrskyssä lentokentällä, että pari huilipäivää taitaa Suomessa extraa tulla.) Myrsky oli sangen ikävä sattumus ja toivottavasti kaikki loukkaantuneet toipuvat nopeasti ja hyvin. Samalla se oli oikein pätevä muistutus siitä, että asioiden itsestäänselvyytenä ottaminen ja omaan napaan tuijottelu on hyvä unohtaa, luonto kun saattaa puuttua peliin milloin hyvänsä ja pistää asiat sillä tavoin perspektiiviin.

Omiin silmiini ja korviini luottaen Sonispheren festivaalihenkilökunta, jäljellä olleet artistit ja varsinkin loistavasti tilanteen ottanut yleisö mahdollistivat illan loppuun saattamisen ikimuistoisissa merkeissä. Paniikkia ei esiintynyt ja pientä harmitusta yleisössä aiheutti lähinnä Mötley Crüen peruminen sekä tietysti lisääntynyt huoli kavereista ja tuttavista sitten, kun tietoa loukkaantuneista alkoi sadella. Itse olin tyytyväinen ystävien ja tuttavien hyvinvointiin ja toki myös ihan mihin hyvänsä, mitä tuon myrskyn jälkeen lauteille saataisiin kaivettua. Oli aivan hiton hienosti järjestetty festari kaikin puolin muutenkin, kovat kattaukset lavoilla kumpanakin päivänä ja ehdottomasti ensi vuonna uudestaan.

Iron City

2010-04-05T01:14:00.005+03:00

Teräskaupunki oli tosiaan nimensä veroinen paikka. Kunnon rautaosastoa joka paikassa ja asukkaitakin se reilu 400 000. Heviskeneä sai etsiä kirveiden ja vasaroiden kera, mutta South Sideltä sentään löytyi The Smiling Moose, jonka ainakin itse ristin välittömästi The Smoking Mooseksi. Pennsylvania on kumma osavaltio, kun kaupoissa ei myydä kaljaa ollenkaan, mutta röökiä saa vetää vaikka kaupan tiskillä. Ja baarissa vedettiin toki kahta reippaammin. Oli siinä tupakoimattomalle ja nykyisellään aika vähäsavuiseen suomalaiseen baarikulttuuriin tottuneelle jampostorille taas ihmettelemistä.

Ensimmäisenä iltana korkattiin myöskin hotellin sauna. Ovessa oli varoitustekstit tyyliin "ei vettä kiukaalle" ja "maksimiaika 15 minuuttia kerrallaan" ja tästä nokkelimmat osaavatkin varmasti päätellä, minkälaatuisesta saunasta oli kyse. Tuli suorastaan paha mieli ko. kopissa käymisestä. Toisena iltana etsiskeltiin hieman baareja (lue yllä) ja viikonloppu menikin sitten jääkiekon merkeissä. Lauantain matinea alkoi jo klo 13 ja siellä Scott Hartnell tarjoili voiton varmistukset kotijoukkueelle. "Go home Hartnell!" kuulosti ihan hyvältä vajaat 18 000 katsojaa vetävässä hallissa. Illalla koitti pienten mutkien (lue: huonoksi havaittujen tai kiinni olevien baarien) kautta "Smoking Moose" ja siellä tarjoilijatar suorastaan innostui kuultuaan jonkun urpon lentäneen monen tuhannen mailin päästä kylille pelkästään Penguinseja katsomaan. Jägermeisteristä ei ollut tuona iltana pulaa...

...josta suora leikkaus sunnuntaihin n. klo 13:een. Päätä kivistää siihen malliin, kuin siellä olisi tehty katutöitä koko viikko. Jarkko tilaa huonepalvelusta aamupalaksi jo perinteiseksi ateriaksi muodostuneen Pitt's Burgerin (varsin hyvä purilainen tuokin vaikka ei Verizon Centerin Black-and-Bleulle pärjääkään) ja itse tilaan caesarsalaatin kanalla. Syön klo 16:een mennessä pari haarukallista salaattia ja saan alas lasillisen Pepsiä. Sitten onkin epätoivoisen suihkuraikastautumisen aika ja marssi kohti Iglua alkaa. Toronto kohdataan klo 17. Olo paranee kuin taikaiskusta liikkeelle päästyä ja meno alkaa olla jatkoajalla sekä rankkareissa jo suorastaan katossa. Viimeisten fiilistelyjen jälkeen suunnistamme pelkästään muutaman oluen äärelle nollaamaan tilannetta ja kamojen pakkaamiseen paluumatkaa varten.

Iglu on nyt koettu! Tätä ihmettä piti odottaa miltei 20 vuotta, mutta näin se vain toteutui. Käteen jäi erinomaisissa merkeissä sujunut puolentoista viikon reissu ja kolme ottelua ihan oikeaa huippukiekkoa suoraan NHL:n parrasvaloista uusine rivalryineen ja klassisine paikalliskamppailuineen. Vielä viikko reissun jälkeenkin Penguinsien matseja katsoessani ensimmäisenä mieleeni hiipii ajatus siitä, että tuolla tuli käytyä. Ajatus seuraavasta kiekkoreissustakin alkoi jo hahmottua, mutta siitä varmaan joskus myöhemmin sitten erikseen. Tämä blogi saa luvan jäädä toistaiseksi käyttöön; nimi täytynee muuttaa. Katsotaan, mitä keksitään. Good times!

Valokuva-albumini matkan varrelta, pitäisi toimia myös Facebookiin kirjautumatta: http://www.facebook.com/album.php?aid=154822&id=626464439&l=64262dcea8

St. Louisin miehiä ja kylmää terästä

2010-03-26T23:44:00.005+02:00

Lento Washingtonista lähti sitten 17:29 sijaan 21:20, joten perillä DC:ssä ja hotellilla olimme vasta joskus puoliltaöin. Olin ilmoitellut hotelliin jo alun perin, että olemme JFK:lla jumissa, joten sen suhteen hätää ei ollut. Tilaamaamme huonetta ei kuitenkaan ollut, mutta kingsize suite vuodesohvalla löytyi. Jarkko oli nukkunut New Yorkissa neljä yötä paremmassa sängyssä, joten vuodesohvahommat lankesivat sinne osoitteeseen näiden parin yön ajaksi. Matkaa hotellilta ytimeen oli arviolta vain viitisen kilometriä, mutta melkoinen teollisuusghetto tässä kohti jo sijaitsi. Vastapäätä hotelliamme oli Budget Motor Inn, joka näytti justiinsa sellaiselta paikalta, jossa Cheaters, Cops ja muut ohjelmat käyvät kuvaamassa tämän tästä silloin, kun Norman Bates ei ole kylässä. Motellin viereinen pikkukauppakin oli kiinni, mutta 24 tunnin Shell vieressä oli auki. Kauppaan ei päässyt sisään ja asiointi tapahtui pienen luukun ja askin välityksellä. Ehdimme hädintuskin ihmetellä yöpalaostoksiamme, kun joku paikalle eksynyt ghettomies tuli jututtamaan. Ensimmäinen kysymys oli luonnollisesti, olemmeko heteroita. Asia kunnossa. Sopivalla läpänheitolla kaverinkin asennoituminen jäi suht normaalille tasolle eikä sen suurempia hämminkejä syntynyt. St. Louisista Washingtoniin saakka pari vuotta sitten eksynyt onnenonkija oli kiinnostunut myös suomalaisista naisista. Epäilen, että suomalaiset naiset eivät ole juuri tästä kaverista erityisen kiinnostuneita. Hyvää yötä vaan.

Keskiviikko oli ensimmäinen pelipäivä ja aikaa oli tapettavaksi sen verran, että Capitol Hill ja Washington Monument tuli koluttua läpi. Verizon Centerin alakerrassa oleva sporttibaari The Greene Turtle osoittautui erinomaiseksi paikaksi niin ruokansa kuin miljöönsäkin puolesta. Ennen ottelua hallille alkoi kasautua valtaisia määriä punaisiin sonnustautuneita Caps-faneja, mutta varsin paljon Pittsburgh-fanejakin oli liikenteessä. Matsiin valmistautuminen sujui oluen, Pittsburgh-fanien kanssa jutustelun ja leppoisan suunsoiton kanssa ja ovien auettua löysimme paikkamme kulmauksesta vitosriviltä. Paikat olivat todella mannaa ja kieltämättä tunnelma oli Caps-fanien ympäröimänä varsin kohdallaan. Itse matsi meni huutokilpailuksi ja jälkipelit biljardinpeluuksi. Loppujen lopuksi hotellille lähtiessämme pihalta löytyi vielä pari virginialaista Caps-fanaatikkoa, joista ilmeisesti jonkin verrankin juonut miespuolinen osapuoli halusi väkisin lyödä Jarkon kanssa 40 taalasta vetoa siitä, kumpi joukkue on parempi playoffseissa: Capitals vai Penguins. Fiksuna ja tiedostavana kaverina tyyppi myös maksoi jo etukäteen. Sillälailla, luotto omiin on selvästikin kunnossa. Pienten mutkien jälkeen pääsimme hotellille ja seuraavana aamuna olikin sitten aikainen herätys.

Torstaiaamu avautui melko hapokkaana. Ei muuta kuin kamat kasaan, pari paahtoleipää ja kahvit naamariin ja taksiin kohti Baltimoren lentokenttää. Kolmisenkymmentä mailia ankeaa maisemaa sivuutettuamme pääsimme lentokentälle ja pikku hiljaa Philadelphian välilaskun kautta Pittsburghiin. (Tuo pari tuntia Philadelphian kentällä Lemieuxin paidat niskassa keräsi sekä positiivisia kommentteja että paheksuvia katseita.) Tämä kaupunki on omalla tavallaan varsin viehättävä teollisuuskaupunki ja varsinaisen turismin puutteen huomasi siitä, että kaikki putiikit menevät arkena seiskalta kiinni. Ruokahommat hoituivat siis maankuulussa Premante Brothersissa ja menyy tarjosi pelkästään siis erilaisia leipiä, joihin on ladottu ranskalaiset sisään muiden tilpehöörien seuraksi. Verisuonien tukkeutumisen jälkeen tie veikin raitin poikki iltakaljan kautta hotellille. Mainittakoon, että vettä tuli kuin sieltä Esterin kuuluisasta hanurista ja lämpötila ei juuri 40 astetta ylempänä ollut. Hotellin näkemys saunasta oli kyllä surkuhupaisa: 15 minuutin ajastin lämmitykselle ja ei vettä kiukaalle?! Kopissa tuli lähinnä vihaiseksi. Shutter Island tuli luetuksi loppuun ja erinomainen kirjahan tuo oli. Suosittelen psykologisten trillerien ystäville varauksetta. Samaten Breaking Badin ensimmäisen kauden pilottijakso oli hotellin telkkarissa nähtävillä ja sekin piti katsoa. Sarja lähtee välittömästi haltuun, sen verran hapokasta (sanan varsinaisessa merkityksessä) menoa oli.

Perjantai avautui ihan yhtä kylmänä kuin torstai-iltakin, mutta vettä ei sentään tullut. Iglua piti heti ensi töikseen käydä nuuskimassa hieman lähempänä. Fanikauppa aukesi klo 11, joten sekin hulabaloo kahlattiin läpi. Talbotin paitoja ei kuitenkaan ollut valkoisena, mutta kaupan pitäjä vinkkasi, että Station Squarella on toinen suuri sporttikauppa, jossa on myös laajat valikoimat kaikkea. Sieltä valkoinen Talbot sitten löytyikin. Eiköhän mies ole paitamyynnit ansainnut mättämällä Detroitissa finaalien ratkaisevassa ottelussa kaksi maalia ml. voittomaalin... Paikallisia erikoisuuksia oli myös 1800-luvulla rakennettu - siltä se kyllä vaikuttikin - köysirata, joka vei Mount Washingtonin päälle eli kukkulan laelle, josta oli hieno näkymät kaupunkiin. Loppuillan ohjelmassa on sitten lähinnä valmistautumista koko reissun ehdottomaan pinaakkeliin eli huomiseen kotiotteluun Philadelphiaa vastaan, joka alkaa jo klo 13 paikallista aikaa. Bring it on!

Washington Is Next!

2010-03-24T15:44:00.003+02:00

Sunnuntai New Yorkissa meni Uptownin kierroksella. Perjantaina ostamamme turistibussiliput osoittautuivat hyväksi vaihtoehdoksi nähdä kylää vähän sieltä täältä edes pintapuolisesti. Keli oli hieman viilentynyt ja ehkä Central Parkissa ei tähän aikaan vuodesta näillä ilmoilla olisi kovinkaan paljon nähtävää. Uptownin bussi ajeli Central Parkin, Lennonin kotitalon ja vastaavien ohitse Harlemiin saakka, jossa päätimme jäädä syömään. Syönti onnistui vielä ihan hyvin, mutta Harlemista pois pääseminen olikin projekti sinänsä. Ensin odottelimme kolme varttia turistibussia, joka ei koskaan tullut - niiden piti kuitenkin ajella joka päivä 23:30 saakka - ja sen jälkeen alkoi taksin ja bussin metsästys. Jostain syystä yellow cabit eivät pysähtele keskellä Harlemia ja bussiin pääsy alkoi tuntua myös melko haasteelliselta. Setelit eivät kelpaa, lippuja saa "train stationilta" ja kolikoita ei ollut riittävästi. Lisäksi bussilinjojen päättely numeroista ja kuvauksista vaati kaupunkia tuntemattomalta jonkin verran mielikuvitusta. Fordham Plazalle pääsi monilla busseilla ja sellaiseen sitten iltakahdeksan aikaan päädyttiin. Onneksi menin lukemaan bussin seinältä karttaa, koska n. 30 sekuntia bussiin pääsymme jälkeen tuumasin: "Jarkko. Tää menee Bronxiin." Emme halunneet ojasta allikkoon eli Bronxin perukoille sunnuntai-iltana kasin-ysin aikaan, joten hyppäsimme saman tien bussista pois. Loppujen lopuksi saimme myös keltaisen taksin pysäytettyä ja pääsimme Harlemista takaisin hotellille. Olihan projekti.

Maanantaiksi oli kaavailtu luonnonhistoriallista museovierailua. Hotellilta löytyneestä city guidesta selvisi hieman New Yorkin joukkoliikennesysteemejäkin ja edellisiltainen seikkailu alkoi asettua perspektiiviin. Muutama kadunkulma asemalle ja siitä jokunen pysäkinväli pohjoiseen ja meidän pitäisi olla 81. kadulla, joka on American Museum of Natural Historyn pysäkki. Kuitenkin, ~65. kadun jälkeinen pysäkinväli oli todella pitkä. Aivan liian pitkä. Metron pysähdyttyä tuumasin: "Arvaas missä ollaan." Olimme päätyneet 125. kadun asemalle, joka on Harlemissa juurikin niillä kulmilla missä edellisenä iltana tuli pyörittyä. Tarkemmin metrokarttaa luettuani minulle avautui, että näköjään eri asemillekin on erilaiset aikataulut part-time ja full-time servicen suhteen eli jotkut junat ehkä pysähtyvät niille merkityillä asemilla tai sitten ehkä eivät. Pääsimme takaisinpäin tulevalla junalla lopulta museolle ja puoli päivää vierähti mm. dinosaurusten seurassa. Tyrannosaurus Rex oli melkoisen vaikuttava ilmestys ja muutenkin tuo museo oli hieno paikka.

Museolta lähdön jälkeen kävimme NHL Shopissa, syömässä ja hankkiutumassa pikku hiljaa matkan varsinaiseen tunnelmaan katsomalla Detroit-Pittsburgh -ottelun sportti/irkkubaarissa lähellä Madison Square Gardenia. Ei tullut Rangers-faneilta nenään, mutta baarimikko ilmoitti rehdisti vihaavansa Kid Crosbya. Matsin jälkeen suuntasimme Duff's Brooklyn -nimiseen hevibaariin. Paikan löytäminen oli taksillekin vaikeaa, vaikka tuon baarin pitäisi ilmeisesti olla ihan tunnettukin paikka. Baari löytyi ja se oli kieltämättä eräs tunnelmallisimmista hevibaareista ikinä. Pelkästään punaisilla lampuilla valaistu, ~100 henkeä lattiasta kattoon pakattuna vetävä luola, jonka seinät on koristeltu käsittämättömällä määrällä kaikkea aiheeseen liittyvää krääsää. Paikassa on pitäneet bileitään sellaiset bändit kuin Pantera, Type O Negative, Slayer jne. levynjulkkareita myöten ja soittohommat on hoidettu baarin takaosan perukoilla osaksi sohvilla soittaen. Baarilla on myös oma kissa-asukkinsa; joku kulkukolli oli vain päättänyt jäädä sinne muutama vuosi sitten asumaan. Ehdottomasti hevirokkareille suositeltava paikka! Maanantai-ilta oli hiljainen, mutta viikonloput baarimikottaren mukaan "packed". Meshuggah kelpasi jukeboxista mainiosti ja baarin osoitehan on 168 Marcy Ave. (between 5th South and Broadway), Brooklyn.

Tiistai oli matkapäivä. Menimme kentälle ajoissa vain havaitaksemme ajan saatossa, että alkuperäisestä koneestamme oli hajonnut jotakin, jota kovasti korjailtiin. Lähtöaika 17:29 venyi pikku hiljaa portinvaihdon myötä 21:20:ksi ja konekin oli vaihtunut pienempään, mutta pääsimme Washingtoniin. Ostin ajantapoksi Shutter Islandin ja se vaikuttaa loistavalta kirjalta. Tästä sitten kohti keskiviikkoa ja matkan ensimmäistä ottelua paikan päällä Verizon Centerissä. Tuokaa minulle Alexander Ovechkinin pää!

New York, Helsinki

2010-03-21T18:09:00.003+02:00

Otsikko on hieman harhaanjohtava, mutta kun en minä pääse enää mielikuvasta koskaan eroonkaan. Pari vuotta sitten silloisen duunipaikan pikkujoulutteluissa kuulin niin karmaisevan version Frank Sinatran klassikosta, että se ristittiin välittömästi uudelleen New York, Helsingiksi.

Pari päivää on nyt reissua takana. Lento Helsingistä meni leppoisissa levyraatimerkeissä ja kun lennon aikana ei tullut sekuntiakaan nukuttua, vuorokausirytmi oli suhteellisen helppo kääntää täkäläiseksi. Tuloiltana kävimme tsekkaamassa Fillmoren ovella jotta "it's sold out, man" joten Dark Tranquillity ja Killswitch Engage jäi sitten toteamatta. Olisihan ne liput voinut ennakkoon hankkia, mutta kun ei ollut mitään havaintoa aikatauluista, minkälaisiin kellonlyömiin sitä pääsee hotelliin ja miten matkanteossa kestää, niin jäivät ostamatta. Iltapalan kautta nukkumaan siis.

Toinen päivä alkoi yhtäkkisellä heräämisellä klo 07:30. Ei muuta kuin suihkun kautta Empire State Buildingille. Aamuysin jälkeen vältimme juurikin hillittömät jonot. Näkymät 86. kerroksesta olivat hienot ja hetken harkitsimme 102. kerroksessa vierailua, mutta jätimme extralippujen hankkimisen sikseen. Tässä vaiheessa alkoi New Yorkin kevätkin näyttää parhaita puoliaan, kun lämpömittari kiipesi jo yli 70 asteen. Kolmeksi vuorokaudeksi hankittu turistilippu tuli heti käyttöön, kun hyppäsimme kaksikerroksisen bussin katolle ja matkustimme etelään. Vapaudenpatsaalle ei sentään lähdetty. Ground Zeroa ihmeteltiin 75 asteen (+22 luokkaa) lämpötilasta johtuvan pakollisen Yuenglingin panimon tuotteilla raikastumisen jälkeen ja siinähän tämä omatoimikiertue alkoi tältä päivältä ollakin. Jalatkin alkoivat huutaa pikku hiljaa hoosiannaa.

Iltaa kohti alkoi jo hevihammasta kolotella ja hetken arpajaisten jälkeen päätimme lähteä katsomaan läheistä (osoite: 108 Ave B) Horseshoe-nimistä baaria. Jukebox lastattiin Megadethilla, Panteralla ynnä muulla ja oluttakin alkoi kulua. Puoli kolmen aikaan nukkumaan ja tänään siten Central Park, kun kelitkin näyttävät edelleen suosivan.

Tänään se alkaa!

2010-03-19T10:08:00.002+02:00

Nimittäin pitkään kaavailtu hokimatka. Matka käy kohti Helsinki-Vantaata ja perillä New Yorkissa kello on saapuessamme suunnilleen saman verran mitä lähtiessäkin. Mukaan on pakattu vain tarpeellinen ja reissusta saattaa tulla tännekin jopa päivityksiä. Ei voi vielä tietää tässä vaiheessa. Ennakkotunnelmia on vaikea sanoin kuvailla muulla tavoin, kuin että tätä matkaa on itse asiassa odotettu jo yli 15 vuotta.

Päivän ohjelmassa on siis sinivalkoisin siivin matkustamista ja yleistä hengennostatusta. Iltasella saattaa matka käydä jopa Fillmoreen katsomaan hevimeteliä, jos tähdet osuvat kohdalleen. Nyt matkaan!

Kuriositeettina kirjattakoon lähtöpainokseni 98,9 kiloa.

Kaksi vuotta

2009-12-09T22:45:00.003+02:00

Noin 6,66 tunnin kuluttua olen ollut kaksi vuotta minä. Olen minä ollut minä sitä ennenkin, mutta sain (onnekseni) uuden mahdollisuuden olla minä. Kahteen vuoteen on mahtunut sekalainen määrä myötä- ja vastoinkäymisiä, mutta tätä koko jatkumoa oikeastaan yhdistää se, että olen tilanteesta riippumatta näiden kahden vuoden aikana ollut viimeisen tyytyväisempi itseeni kuin mitä järjettömän pitkiin aikoihin sitä ennen. Tietysti jo tämä ruumiillinen kurittaminen itsessään on tuonut mukanaan näin neljääkymppiä lähestyttäessä paljon hyviä asioita mukanaan; säännölliset ja terveellisemmät elintavat, uusia ystäviä niin vanhoista tutuista kuin uusista tuntemattomistakin. Erityisesti potkukerhosta a.k.a. Savate Clubista on tullut minulle ikään kuin toinen koti. Muiltakin osin elämäni on ollut muutosta kohti parempaa huomista ja ensimmäistä kertaa moniin vuosiin olen huomannut ajattelevani tulevaisuutta jonakin muunakin kuin pakollisena pahana ja matkan päänä. Tai en minä tiedä; joku satunnainen, minut paremminkin tunteva lukija varmaan ihmettelee tällaisia hourailuja, mutta tähän nyt on kumminkin tultu.

Eräs unelmistani toteutui jo tänä vuonna työpaikan merkeissä ja toinen unelmistani toteutuu ensi maaliskuussa. Otteluliput on jo ostettu, samaten hotelli Pittsburghissa sekä edestakaiset lennot Helsingin ja New Yorkin välillä. Kausikin alkaa lipua hiljalleen kohti joulutaukoa, puoltaväliä ja Vancouverin olympialaisia. Siitä ei ole kuin lyhyt matka Igluun. Tosiaan, tästäkin hetkestä lukien kolme kuukautta ja puolitoista viikkoa. Melko tarkalleen sata päivää? No johan nyt on markkinat.

Niin, en ajatellut tätä kahta vuottani juhlistaa sen enempää, kuin että haluan kiittää kaikkia niitä hienoja ihmisiä, joiden kanssa olen saanut olla tekemisissä vuosien 2008 ja 2009 aikana. Varsinaiset juhlistamisen aiheet ovat toivottavasti vielä edessä.

Kommentointia kommentoimattomuuteen

2009-11-02T00:04:00.004+02:00

Tämä on ihan vain tällainen tosi pikainen päivitys, joka ei sisällä mitään muuta informaatiota, paitsi sen, että nyt kommentteja voivat jättää myös Bloggerin ulkopuoliset ihmiset - ihan siltä varalta, että joku on joskus kokenut halukkuutta kommentoida höpinöitäni. Kiitokset rakkaalle H:lle huomautuksestaan kommentteja koskien.

BJJ-kurssi oli ja meni ja lajin harrastaminen jatkuu aivan varmasti; varsinkin nyt, kun jatkokurssille saadaan myös kolmas lajitunti per viikko. Noin muutoin ilman minkäänmoisia urheiluviitteitä voin kuvailla, että elän tällä nimenomaisella sekunnilla melankolisen ja synkkäsävyisen, mutta seesteisen suomalaisen miehen elämää. Olisin tällä hetkellä ehkä eniten kotonani jossakin Kaurismäen leffassa, istumassa mökkilaiturilla mustavalkoisessa tai muutoin tummasävyisessä skenessä ilman yhtäkään vuorosanaa. Toisaalla ehdin myöskin todeta, että olen maisemissa mahdollisesti laina-ajalla etsimässä syytä siihen, miksi olen tällä puolella, ja kunnes keksin sen, pyrin ottamaan jokaisen päivän seikkailuna. Hätäkö tässä, palataan taas asiaan paremmalla ajalla. Hymiö.

But what's normal now anyhow?

2009-10-22T22:23:00.008+03:00

Porcupine Tree kävi eilen Suomessa viidettä kertaa kahden ja puolen vuoden aikana ja samalla tämä oli itselleni viides keikka tältä mainiolta brittiläiseltä progerokkiyhtyeeltä. Keikka Ilosaarirockissa kesällä 2007 oli jotakin maagista ja vaikka siihen reissuun joitakin ikäviäkin muistoja liittyy, musiikki elää ikuisesti. Tänään tuli taas todettua töissä, että kun kiertueen parhaan keikan merkkinä julkaistu livelevy pyörähtää Trainsiin saakka, karvat nousevat pystyyn ja kylmät väreet kulkevat pitkin selkää. Tältä musiikin pitää tuntua! Muistissa on myöskin tuoreeltaan Steven Wilsonin hämmennyksensekainen sopertelu tuon setin alkupuolella, kun Laulurinteen kakkosteltalle onkin pakkautunut pitkälti toistatuhatta opetuslasta odottamaan messiaiden nousua lavalle.

Eilinen alkoi Katatonian huonosoundisella ja epäonnisella setillä. Toivottavasti tulevat piakkoin Suomeen klubikeikalle, sillä niin paljon kuin tuostakin bändistä olen ainakin aikanaan pitänyt, muutenkin joka keikallaan arvoituksellisessa livekunnossa oleva sakki on aivan väärässä paikassa Jäähallin lauteita lämmittämässä. Noin 40 minuuttiin mahtui kyllä olennaisia biisejä reippaasti, mutta itse pääakti vei kaiken mielenkiinnon, niin kuin kuuluukin.

Porcupine Tree aloitti keikkansa vaatimattomasti soittamalla uusimman levynsä The Incident alusta loppuun. Levyä oli tullut jonkin verran hieroskeltua ja kun kotioloissakin positiivinen kuunteluelämys vaati aina kannesta kanteen kuuntelua eikä vain taustamusiikkina renkuttamista, niin hienoinen epäilys oli olemassa, että kun livetilanteessa tuotetaan asiaankuuluvat huippulaatuiset visuaalit sekä suunnitellaan valoshow sen mukaan, niin teos aukenee aivan uudella tavalla. Näin myös kävi! Itselleni jäi ensimmäisestä setistä oikein hyvä maku suuhun ja hyväksyviä nyökyttelyjä kantautui muualtakin.

Kymmenen minuutin väliajan jälkeen lähdettiin kakkossettiin, ja siinä oli tunnin mittainen korvaorgasmi taattu. Harvemmin kuultuja suosikkikappaleita mahtui mukaan vaikka kuinka paljon ja Anesthetizen kakkososiosta lähtien hallissa vallitsi sellainen hurmos, että loppuaika olisi saatu soitella vaikka ukkonooaa nokkahuilulla fiiliksen häiriintymättä. Gavin Harrison oli tällä kertaa oikein extrataikuruuden kera matkassa mukana ja Nil Recurring -EP:ltä lohkaistun Normalin raivokkuus yllätti. Myös kakkoskitaristi John Wesley lauloi hienosti ja paikka paikoin äänet sointuivat Wilsonin kera suorastaan upeasti yhteen. Encoreen jätettiin vielä takuuvarma Trains viimeiseksi, jotta kaikkein vihkiytymättömimmätkin paikalle eksyneet saisivat rahoilleen vastinetta. Hyvä biisihän se, mutta maha oli itselläni täyttynyt jo aiemmin. Väliaikoineen keikka kesti n. 2 h 10 min ja akti oli helposti toiseksi parasta näkemääni Porcupine Treetä: ensimmäisen kerran taikuutta on hyvin vaikea ylittää.

1. Occam's Razor
2. The Blind House
3. Great Expectations
4. Kneel and Disconnect
5. Drawing the Line
6. The Incident
7. Your Unpleasant Family
8. The Yellow Windows of the Evening Train
9. Time Flies
10. Degree Zero of Liberty
11. Octane Twisted
12. The Seance
13. Circle of Manias
14. I Drive the Hearse
== intermission ==
15. Start of Something Beautiful
16. Russia on Ice pt. 1 / Anesthetize pt. 2
17. Lazarus
18. Bonnie the Cat
19. Normal
20. Way Out of Here
== encore ==
21. The Sound of Muzak
22. Trains

Kolme viikkoa

2009-10-11T18:29:00.003+03:00

Nopeasti BJJ-kurssi on hurahtanut. Parilta viimeiseltä tunnilta en ole edes yrittänyt enää kirjoittaa tekniikoita ylös, koskapa niiden selittäminen alkaa mennä niin vaikeaksi, että on parempi vain yrittää hahmottaa muiden tekniikoiden kautta, mikä niissä oikein on ideana. Jatkokurssin tunnitkin säilyvät samoilla päivillä, mutta harmillisesti kolmas lajitunti jäi saamatta. Täytyy ensi keväänä pistää vakavissaan mietintään, missä jatkaa ja minkälaisella lajikimaralla, kunhan tuo voimassaoleva 12 kk sopimus umpeutuu. Voi olla, että jatkan normaalisti BJJ:tä kaksi kertaa viikossa ja sohin siihen savatea päälle sitten kahtena päivänä viikossa.

Ulkopuolista opiskelua tämä BJJ kyllä selvästi vaatii ja laji kiinnostaakin sen verran, että tätä materiaalia tulee jonkin verran tutkailtua. Laajan Gracien suvun pari tunnettua jäsentä eli Renzo ja Royler kirjoittivat jo muutama vuosi sitten perusopuksen BJJ:n teoriasta ja tekniikoista. Kirja sattui sopivasti käsiini ja sitä on tullut tavattua. Tekniikoista on selitetty avainkohdat erityisellä tarkkuudella, mutta juttuja tietysti jää myös itse pohdittavaksi. Kirjan nimi on "Brazilian Jiu-Jitsu: Theory and Technique" kirjoittajinaan Renzo & Royler Gracie, mikäli tämä jotakuta kiinnostaa. Hyvä perusteos, koska siitä ymmärtää aloittelijakin, mistä on kyse. Paria muutakin opetuskanavaa tulee seurattua, molemmat löytyvät Youtubesta. Submissions101:n kanavalta löytyy kattava ja selkeä tekniikkakokoelma ja suurta hupia tarjoaa myös kanadalainen Stephan Kesting omalla grapplearts.com-sivustollaan. Löytyy BJJ-roadmap eri positioiden välisten suhteiden hahmottamiseen, valtavasti hyödyllistä ja/tai hauskaa opetusvideomateriaalia ja sitä rataa. Suosittelemaan pystyy näitäkin. Vielä kun saisi viikkoon sen verran lisää tunteja, että ehtisi käydä kaikkea mahdollista treenaamassa, mikä kiinnostaa, niin hyvä olisi.

NHL-kausi pyörähti puolitoista viikkoa sitten käyntiin ja Penguins on aloittanut mestaruutensa puolustamisen väkevästi. Ainoa työtapaturma sattui kotiottelussa ennakkoon umpisurkeaa Phoenixia vastaan, mutta muutoin joukkue on kulkenut voittojen tietä, eivätkä herrat Crosby ja Malkin majaile edes pistepörssin kärjessä tällä hetkellä, vaan ratkaisijoita on löytynyt laajalta rintamalta. Tyler Kennedyllä on kassassaan jo kaksi voittomaalia ja lupaava nuori puolustaja Alex Goligoski on kerännyt tehot 1+3. Goligoskin pelaaminen on muutenkin kiekollisena ihailtavan itsevarmaa ja kiekottomana rauhallista, mutta määrätietoista. Marc-Andre Fleury on aloittanut maalin suulla kautensa vakuuttavasti. Minkäänlaisista utopistisista lukemista miehen kohdalla ei voida puhua, mutta kaikki starttinsa MAF on voittanut ja pystyy huipputorjuntoihin aina silloin, kun on yksinkertaisesti pakko. Tällä joukkueella menee edelleenkin hyvin ja ainakaan kauden alkajaisiksi ei näyttäisi kovin paha mestaruuskrapula vaivaavan.

BJJ-peruskurssi, yhdeksäs tunti

2009-09-29T22:41:00.003+03:00

Kompleksisuusaste tatamilla kasvoi tänään juuri reippaasti. Alkulämmittelyiksi käytiin ensin taas nakkikiskalla olemassa niskalenkissä ja sitten sohittiin sovellettua guardin ohitusta ja siitä vastaan hangoittelevan vastustajan mounttiin kampeamista. Isolla ja kömpelöllä miehellä oli raajoissa taittelemista, mutta kyllä se siitä luonnistui. Päivän varsinainen tekniikka kohdistui "ainoaan tapaan ohittaa guardi, mitä Fabio Gurgel käyttää" eli Alliancen pääkouluttajan epäreilu muuvi. Olihan se, kyllä siinä guardia ohiteltiin. Sitten kieriskeltiin half guardissa ja kontrattiin ja lopunviimein hyökättiin mounttiin double attackiin. Tuli ihan kunnolla hiki.

Niskalenkissä nakkikiskalla, taas kerran

- kaveri on ottanut kunnon syvän niskalenkin ja painanut köyryyn
- toisesta lonkasta vipuvartta käsivarrelle ja polvitaipeesta postuura rikki
- toisesta käsivarresta kiinni ja jalka jalkoväliin suoraksi
- istahdetaan taas takamukselle ja kaveri lähtee jälleen kaaressa maahan mountattavaksi
- niskalenkkiotteen pitäessä perusmeininki eli vastaan haraaminen, irrotus ja juji

Guardista mounttiin, variaatiota

- kuten ekalla tunnilla tjsp. mutta sideen kammetessa tuleekin kättä lonkkaan
- ratkaisu: kierretään lantiota käsivartta vastaan, syntyy samanmoinen rannelukko mitä edellisellä tunnilla nakkikiskalla
- kaverin pakko päästää tulemaan tai ranne menee poks
- sidestä kaveri pistää jalan pönkäksi eteen ja nostelee vipua eteen aina kun koitetaan kammeta päälle
- ratkaisu: oman vasemman (kun ollaan oikealla kyljellä sidessä) jalan sisäsyrjästä kiinni, jalka nippuun ja yli
- menee yllättävän helposti ja hämmentävän pienestä tilasta

Fabio-ohitus

- etukäsi kahvaotteella kuten aiemminkin opetettuna
- takakädellä hihasta pyykkäysote, muista pitää kyynärpäät sisällä tai tulee triangelista
- pystyyn ja selkä suoraksi
- jos guard ei auennut jo tästä, niin ei sitä kauan pitääkään jaksa
- etukädellä polvitaipeesta kiinni ja kinttu maahan
- astutaan askel taakse ja rymähdetään vähintään half guardiin
- half guardissa erinomaisen tärkeää pitää takajalka tulosuuntaan sweepin estämiseksi

Half-guardin kääntö

- liikuttele päällä olevaa vastustajaa sen verran, että saat jalan ulkopuolelle vivuksi
- silta ja samalla kauhaistaan käsivarrella kaverin kaulasta vauhtiin
- tärkeää: ei lähdetä hakemaan niskasta ym. otteita koska se vie omaa postuuraa huonommaksi
- kellahtaa yllättävänkin kepeästi vähän läskimpikin vastustaja

Half-guardin ohitushärdelli

- käännetään hartialla kaverin päätä menosuuntaan
- hivutetaan samalla lukittua jalkaa pystympään ihan hanurin taakse
- takajalan päkiällä kammetaan koko mytty toiselle kyljelle
- hivutetaan jalka half guardista ulos ja mennään side controliin
- jos jalkaa estetään kädellä, niin ei lähdetä repimään voimalla...
- ...vaan viedään kättä lattiaa pitkin, "hissukseen hipsutellaan niin kuin hämähäkki"
- ...viedään käsi pään taakse saakka ja vaihdetaan toinen käsi samalle puolelle
- ...autetaan kaveria poskesta väärään suuntaan, jolloin half guard aukeaa aika helposti
- irrotetaan jalka ja siirrytään mounttiin
- hämmentävää tässä oli taas se, että jos kaveri rimpuilee, huonompi positio seuraa nopeammin

Igloo's next!

2009-09-26T14:53:00.003+03:00

No niin, Iglun pään tekemiset alkavat olla pulkassa. Liput legendaariseen Battle of Pennsylvaniaan sekä back-to-back matsiin Leafsia vastaan ja hotelli torstaista maanantaihin on nyt hankittu! Matkakuume alkaa konkretisoitua Antero Mertarantaa lainatakseni "heti välittömästi". Selviteltäviä ja järjesteltäviä asioita toki vielä riittää, mutta pikku hiljaa palaset alkavat loksahdella kohdalleen.

Totuttuun tapaan myöskin Penguinsin epäilijät ovat taas kauden kynnyksellä ryömineet esiin koloistaan. Milloin Crosby on huono kapteeni, milloin puolustus on täysin sukka ja milloin mitäkin muita syitä, jotka estävät Penguinsia puolustamasta mestaruuttaan...ensimmäistä sellaista 17 vuoteen, mutta ei suinkaan viimeistä. Shero on saanut hienosti pidettyä nuoren ydinryhmän kasassa ja kaikkein tärkeimmillä pelaajilla on pitkät jatkosopimukset jo tehtynä. Scuderin ja Gillin lähtöä tuli paikkaamaan kokenut pommikone Jay McKee ja Petr Sykoran lähtöä ei tuossa hyökkäysrosterissa edes huomaa - kaikki kunnia silti tälle mainiolle tsekkisniperille ja kiitokset yhteisistä vuosista! Tyler Kennedylle saatetaan kaavailla jopa kakkosketjun paikkaa Malkinin ja Fedotenkon rinnalla, joskin myös puheita Jordan Staalin istuttamisesta siihen on ollut. Loistavalla asenteella pelaava Kennedy voisi hyvinkin olla kakkosketjussa 25 maalin mies.

"Superstarin" paluuseen saakka Staalin paikka on todennäköisesti kuitenkin kolmosen keskellä ja toisaalta haluaisin nähdä Cooke-Staal-Kennedyn tälläkin kaudella yhdessä. Tämä ketju oli kuitenkin läpi koko viime kauden loistavassa vedossa, mistä osoituksena ketjun tehot 13+18=31, 22+27=49 ja 15+20=35. Staal pelasi pingviinihyökkääjistä kolmanneksi eniten tasakentällisin, eniten alivoimaa ja johti kakkosylivoimaa. Viime kauden sysimustaa toista kolmannesta seurasi Sheron kaksi tähtitieteellisen kovaa muuvia, jonka seurauksena Crosbylle löytyi pätevät ketjukaverit Chris Kunitzin ja ensi kaudeksi palkanalennuksen ottaneen Bill Guerinin muodossa. Guerin osaa edelleen ampua kiekkoa ja Kunitz on juuri sopiva maalinedushämmentäjä. Ainoa kysymysmerkki ketjussa onkin Crosbyn terveys ja toivoa passaa, ettei suurempia vammoja tulevalla kaudella nähtäisi. Nelosketjun muodostettaneen kauden mittaan ainakin Craig Adamsin ja Mike Ruppin ympärille ja kaksi maalia seitsemännessä finaalissa ampuneelle Max Talbotille on varmasti tarjolla sekalaista roolia tilanteen ja tarpeiden mukaan. Mies pystyy stunttaamaan jopa Malkinin ketjun laituria, vaikka pääsääntöinen pelipaikka olisikin nelosessa, vaikka kieltämättä myös yhdistelmät Fedotenko-Malkin-Staal ja Cooke-Talbot-Kennedy kuulostavat hyviltä.

BJJ-peruskurssi, kahdeksas tunti

2009-09-25T01:50:00.006+03:00

Jippijee! Tommi piti tänään leppoisat, mutta vauhdikkaat treenit, ilmeisesti uutuuttaan kiiltävän ruskean vyönsä innoittamana ja tänäänpä siis sparrattiin ekaa kertaa! Raskasta oli, mutta eipä noita tekniikoita pysty millään muulla päähänsä iskostamaan kuin toistoilla ja soveltamalla. Sparrin teema oli sinänsä hauska ja yksinkertainen: mountattu yrittää saada vastustajansa kammettua vähintään closed guardiin, mutta toki open guard tai reversal käy kanssa ja mounttaaja yrittää yksinkertaisesti lukottaa, kuristaa tai saada selän. Sparrin aikana nähtiin jos jonkinlaisia suorituksia ja kaikkea yhdisti se, että jengillä oli ihan selvästi reippaasti ylimääräistä intoa ekojen sparrien johdosta. Taputuksia viljeltiin ja mounteista karkailtiin tasapuolisesti ja vaikka homman piti sujua "50% teholla", niin kyllähän siinä välillä vähän väkevämminkin väännettiin, mutta toki hyvässä hengessä. Lauantaina pitäisi mennä Kisikselle nujuamaan, jos pari on tällaiseen toimintaan kykeneväinen.

Nakkikiskalla tönimistä

- kaveri tönäisee rintaan
- ristikädellä ranteesta kiinni
- toisella kädellä kyynärpään takaa ja kumarrutaan
- toinenkin käsi kyynärpään taakse ja vedetään maahan
- koko kropan paino kaverin rannetta taittamassa pistää helposti polvilleen

Nakkikiskalla ryysyihin uimista

- kaveri ottaa riveleistä kiinni
- peruspostuuran kautta uidaan kädet välistä ja irrotetaan ote
- omat kädet kaverin käsivarsien ympärille ja lukko kiinni
- iholle ja sivuttain seisomaan, etujalka suoraksi ja istahdetaan
- kaveri lähtee helposti siitä kierteellä ja mounttiin pääsee pelkästään liikettä jatkamalla

Juji mountista

- mountattu ottaa riveleistä kiinni ja lähtee toimittamaan sivulle
- lähdetään liikkeeseen reippaasti mukaan, pitkä sprawl niin ei jää kädet kammettaviksi
- yläjalan sääri kaverin naaman päälle ja sisäkädestä ranteesta kiinni
- käännetään kylki yläsuuntaan, kädestä peukku kattoon ja lantiota puskemalla juji

Kaulus mountista

- mountattu ottaa riveleistä kiinni ja lähtee toimittamaan sivulle ja ehkä katkarapuilemaan
- eipä lähdetäkään liikkeeseen mukaan, vaan siirretään alajalka lantion viereen ja yläjalka pään taakse
- istutaan paino tukevasti kankun päällä, kaveri on tässä kohti sivuttain ja valmiiksi jo aika hankalan näköisessä asennossa
- uitetaan yläkäsi niskan ympäri ja yläkauluksesta reipas ote syvältä
- alakäsi kainalosta ja pään taakse, painetaan kohti mattoa
- lopputuloksena syntyy varsin ikävä kuristus

Toinenkin kaulus mountista

- kuten edellä, mutta kaveri lähtee yläkaulusotteen jälkeen rullaamaan alta pois kun vielä pääsee
- rullataan mukana ja haetaan hookit kun päästään selkään
- selällään hookeissa joko sama kauluskuristus tai jos kaveri painaa kättä vyölle, niin toisesta rivelistä kiinni
- vedetään rivelistä alas ja kauluksesta kaulan poikki ristiin taputukseen
- tärkeä huomio hookeista: muista painaa hookeilla eli nostaa lantiota samalla niin ahistaa enemmän

Musiikkirintamalla tuli käytyä eilen sen verran, että Progressive Nation 2009 vieraili Helsingin vanhassa betonikasa-jäähallissa. Opeth heitti kerrassaan huiman setin - ei kai sitä voi hirveästi valittaa, jos aloitusbiisinä on Windowpane ja setin keskelläkin soitellaan mm. koskaan ennen soittamaton Reverie/Harlequin Forest, jonka perään lähtee likimain Still Life -suosikkini White Cluster ja tämän jatkoksi vieläpä ehdoton henkilökohtainen suosikkini koko tuotannosta eli Deliverance! Dream Theaterin näin kymmenennen kerran ja siinä, missä bändin ekaa kertaa nähnyt työkaverini oli ensikokemuksestaan haltioissaan, itselleni jäi vähän sellainen virkamiehet-toimistolla-ysistä-viiteen -tyyppinen maku. Toki Erotomania ja Voices vanhan liiton Awake-miehelle upposi oikein mainiosti ja keikan päättänyt The Count of Tuscany uutukaiselta lopetti keikan tyylikkäästi, mutta silti sellainen tietynlainen "tekemisen meininki" uupui. Ei tässä nyt pakkaselle fiiliksissä jääty kuitenkaan...

...paitsi sitten palatessani Dream Theaterin vanhempaan tuotantoon päädyin näköjään sinne kuuluisalle memory lanelle ja moni päässäni kuukausien ajan möyrinyt relationshit-ajatus sai taas jonkinlaista käsitettävää muotoa. Ei ole taas helppoa oikein minkään kanssa, mikä liittyy ihmissuhteisiin millään tasolla. Jos joku sattuu tätä kohtaa lukemaan, niin kertokeepa hölömölle, että mikä ihme ihmissuhteissa ylipäätään on niin helevetin vaikeaa? Ja minkä takia sen pitää olla niin? Tässä on nyt taas ollut mukamas kaikki asiat selvillä monta kuukautta ja yhtäkkiä mikään ei olekaan taas yhtään selvää eikä pää tyhjene, vaikka miten yrittäisi. Aina se vain jostakin halkeamasta seinässä täyttyy. Miksi?

BJJ-peruskurssi, seitsemäs tunti

2009-09-22T22:09:00.004+03:00

Lauantaina tuli käytyä Kisiksellä "tukiopetuksessa" parin kokeneemman kamppailuharrastajan seurassa ja tutuiksi tulivat ainakin triangeli ja omoplata sekä kasapäin hyödyllisiä pointteja about kaikesta, mitä tekee. Mukavaa oli ja hikikin tuli, kroppa ja sielu kiittää!

Tänään jatkui peruskurssi. Alkulämmöt haettiin muutamalla paskamaisella ja tarpeettoman vaikealla liikkumismuodolla, mutta hyväksi sekin on. Sitten siirryttiin taas nakkikiskan tunnelmiin ja puolustauduttiin sekä vastahyökättiin erilaisiin niskalenkkeihin. Lopuksi harjoiteltiin jujia guardista alta ja drillailtiin tämän ympäriltä hieman siirtymisiä. Hämmentävää, että jo tässä vaiheessa alkaa tulla hajua siitä, mitä tarkoittaa vipu ja miten liikkeitä pitäisi ainakin teoriassa yrittää seurailla. Samaten katkarapua tulee koiteltua hankalissa tilanteissa ynnä muuta, joten puiseen päähän jää ihan todistetusti jotakin muistijälkiä! Pari kertaa tunti ja vartti peruskurssilla ei vain tunnu riittävän viikossa mihinkään, joten koitetaan nyt kamraatin kera mennä lauantaina Kisikselle katsomaan, mahtuisiko sinne nujuamaan.

Niskalenkki nakkikiskalla, osa n

- kaverilla niskalenkki mutta ei kunnollista otetta, vaan aikoo ehkä vetää pataan heti kun otteen saa
- selän takaa irtautuva käsi kiinni
- toinen käsi ranteesta irti ja kiinni
- paetaan käden alta ja taitetaan käsi nurinpäin
- toisella kädellä voi hakea hellästi niskalenkin takaapäin
- selkä kaarelle ja jalkaterää polvitaipeisiin vienee suurimman innon

Niskalenkki nakkikiskalla, osa n+1

- kaverilla niskalenkki kunnolla kiinni
- siirrytään kunnolliseen postuuraan
- toinen käsi poskelle ja käännetään, toisella nykäistään lenkki irti
- pyöräytetään lantiosta vauhtia
- pää asettuu giljotiiniin liki itsestään
- giljotiini kiinni, lukottava käsi nyrkissä ja tiukka solkiote, nostetaan
- giljotiinin voi myös jatkaa mattoon guardiin
- vastakkaisella jalalla askel eteen ja siitä selälleen, vedetään kaveri giljotiinissa mukaan
- guardi kiinni, giljotiiniin puristusta ja työnnetään lantiolla niin ahistaa nopsemmin
- kadulla muuvin voinee tehdä niinkin, että vetää kaverin giljotiinista naamalleen omaan kainaloon

Juji alta guardista...

- ristikaulukseen kiinni
- postuura rikki etukädestä ja kyynärpää lähelle keskilinjaa
- etukäden puolelta jalka lonkkaan
- takaa jalka selän yli
- nykäistään käsi suoraksi, käännetään lantiota tulosuuntaan
- jalka pään yli, reidet yhteen
- peukku kohti kattoa ja lantiota ylös, taputuksen pitäisi tulla aika nopsaan
- sivuhuomio: tästä jatkunee kaiketi esim. omoplata siististi jos ei jujille pääse kunnolla

...ja kyseistä jujia vastaan puolustautuminen

- heti kun toinen jalka ylittää pään, laitetaan vapaa käsi välistä kankun päälle ja otetaan hauiksesta lukotettavalla kädellä ote
- kaveri voi korkeintaan vapaasta jalasta sweepata selälleen
- tästä asennosta pääsee irti ponkaisemalla jaloilla vauhtia ja nousemalla istumaan
- tästä istumaannoususta suora jatko guardiin
- guardista ylös, stackataan otteella polvien sisäpuolelta ja katsotaan, kummalta puolelta pääsee ohi

BJJ-peruskurssi, kuudes tunti

2009-09-18T08:55:00.004+03:00

Kolmannen viikon lopulla päästiin jo vähän enemmän kohti nujuamista. Alkulämmöt haettiin pidemmänpuoleisella drillillä, johon oli yhdistelty viitisen kappaletta jo opetettuja tekniikoita ja vuorotellen lähdettiin kaverin guardista parin reversalin kautta kohti double attackia. Ensimmäinen niskoilleen alastulokin on koettu ja ihan omaa hölmöyttä; jos kaveri lähtee open guardista heivaamaan pää edellä ympäri, niin tullaan sitten olkapään kautta päätä kiertäen alas eikä yritetä suoraa kuperkeikkaa... Tulihan kokeiltua ja opiksi otettua. Tämä tunti oli muutenkin intensiteetiltään aivan erilainen viiteen edelliseen verrattuna ja nyt seuraavan päivän aamun onkin vähän sellainen olo, kuin olisi junan alle jäänyt. Se on hyvä merkki, tietää ainakin jotakin tehneensä. Päivän uudet tekniikat:

Nakkikiskaheitto niskalenkistä

- kaveri ottaa niskalenkin takaapäin, mutta ei paina taakse ts. selkä jää suoraksi
- paino alas, oikealla kädellä käsivarresta kiinni
- kyykkypaskan kautta kaveri käsivarren kautta ympäri

Nakkikiskaheitto niskalenkistä, vol. 2

- kaveri ottaa niskalenkin takaapäin, mutta painaa taakse ts. asento muuttuu tukalammaksi
- käsivarresta kiinni otteen keventämiseksi
- oikea jalka kaverin jalan taakse varpaat tulosuuntaan päin
- astutaan vasemmalla 180 astetta taakse, tukijalan ojennuksen kanssa nykäistään kaveri tonttiin
- muista: molemmissa tapauksissa hyvä jatkokontrolli, ei jäädä hortoilemaan!

Nakkikiskaheitto niskalenkistä, vol. 3

- niskalenkki edestä, kaveri yrittää lonkkaheittoa
- paino alas, jalat molemmin puolin kaverin tukilinjaa
- vasen käsi poskeen ja käännetään kaverin päätä muualle
- paino alas, oikea käsi haaroista taakse lantiolle
- nostetaan perunasäkki ilmaan ja toimitetaan maahan halutulta korkeudelta
- jos kaveri saa pidettyä niskalenkkiotteensa maahan saakka, molemmat kädet menopuolelle tueksi
- oikea jalka kaverin yli toiselle puolelle
- vasen kyynärvarsi sinne leukaluuhun ja painetaan
- pitäisi otteen pienellä nykäisyllä irrota

Kauluskuristuksesta karkaaminen

- kaverilla ensimmäinen ristikaulus kiinni
- kaulusotepuolen kädellä rikotaan kädestä suora linja
- toisella kädellä olkapäästä kiinni, saman puolen jalka hookkiin ulkopuolelle
- nykäistään olkapäästä ja nostetaan lantiota vastapuolelta enemmän
- kaveri pyörähtää vaivatta ympäri, siirrytään päälle

Nurinpäin side controlin kääntö

- kaverin side control lähempänä north and southia kuin mounttia
- pääpuolen käsi kaulalinjaan, toinen käsi lonkkaan
- katkarapu ulos
- kontrolli kaverin oikeaan jalkaan alta ulkoa
- hartia mahaan ja pää kylkeen
- oikealla kädellä jalkojen välistä lukko kiinni
- nykäistään jalasta ja työnnetään hartialla
- kaveri kiepsahtaa näppärästi ympäri

Irtokäsistä lukottaminen side controlissa päällä

- kaveri alkaa hakea otetta selästä olkapään yli toiselta puolelta, missä side control on
- sen puolen kädellä käsi kontrolliin, kummalla puolen omaa päätä käsi on
- ympäri ja vaikka omasta puvusta kiinni
- pidetään kaverin käsi suorassa olkapäällä ja päällä avittaen
- lähdetään kiertämään pääpuoleen ja tasan pään yläpuolella ollessa kaveri kyljelleen
- polviasento selän taakse ja kaverin käsi jujiin
- jos kaveri on sen verran mukana, että saa venkoiltua kätensä vähän irti, niin...
- ...parkkeerataan oma jalka kaverin toisen käden päälle
- oikealla kädellä kaverin ranteesta kiinni
- vasemmalla alta figure four kiinni ja kaverin käsi kimuraan

Pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että jotakin drillejä pitäisi päästä tekemään tunniksi omin päin treeniparin kanssa ja funtsimaan, niin tulee toistoja ja sitä myöten hahmotusta. Tiistaina taas mennään!

BJJ-peruskurssi, viides tunti

2009-09-15T23:21:00.004+03:00

Kaatuilua, kaatuilua, kuperkeikkoja ja pyörimistä sekä siihen päälle vielä kaatuilua. Perusteista se koordinaatio tässäkin lajissa lähtee ja näitä hierotaan. Tämän päivän alkulämmittelyn jälkeen päästiin nakkelemaan toisiamme käsivarresta ja lonkasta ympäriinsä, ja vielä niskastakin. Ensi kerralla lämmitelläänkin sitten double attackilla, eli olisikohan ohjelmassa jopa "normaalia tekniikkapainotteisemmat treenit"?

Käsivarsiheitto

- kuten lonkkaheitto, mutta oikea käsivarsi pistetään hihapuolen kainalosta
- kaveri reppariin ja tonttiin

Niskan takaa heitto

- kuten käsivarsiheitto, mutta oikea käsivarsi haetaan niskan taakse
- kaveri reppariin ja ympäri tonttiin

Jalkoihin shoottaaminen eli "perus-UFC-takedown"

- pystyasennosta paino matalalle
- miekkailijan ponkaisulla askel eteenpäin
- hartialla kaverin mahaan, pää sivulle (eikä esim. giljotiiniin tyrkylle)
- samaan aikaan käsillä nilkoista (tai polvitaipeiden yläpuolelta) kiinni
- nykäistään ja kaveri onpi nurin
- tärkeä pointti: jätetään polviasento jalkojen väliin ja toinen jalka alle suoraksi (eräs taisteluasennoista)
- syynä se, että tuosta voi lähteä suoraan ohittamaan eikä tarvitse mennä kaverin guardiin vapaaehtoisesti maleksimaan

Guardista open guardiin

- oletetaan, että vastustaja osaa hieman jotakin ja nousee oikeaoppisesti guardista pystyyn
- päästetään muutenkin irtoamassa oleva guardi irti
- toinen käsi ristikaulukseen, toinen käsi saman puolen hihaan
- hihapuolen jalka lonkkaan, jalkaterä ulospäin
- toisen puolen jalka hartialinjaan
- vastustaja pysyy tässä kyllä melkoisen hyvässä kontrollissa

Open guardissa aktiivisen vastustajan kaato

- kauluksesta käsi irti ja toiseen hihaan
- saman puolen jalka myös lonkkaan
- kammetaan liian lähelle pyrkivä tyyppi vapaalla tyylillä pois
- mallisuorituksessa kammettiin pään yli ympäri ja takaperin ukemilla suoraan mounttiin...

Open guardissa passiivisen vastustajan kaato

- kauluksesta käsi irti ja hihaan
- aiempi hihaote irti ja nilkan ympäriltä kiinni
- toinen jalka nilkkahookkiin
- työnnetään lonkasta jalalla
- taas mennään, tästä voi keinahtaa liikkeen mukana suoraan mounttiin

Double attack

- mountista ristikaulusote
- toisella kädellä vastustajan käsi oman kaulansa ympäri
- oma paino päälle auttamaan
- siirretään vasen jalka pään viereen ja oikea kylkeen toiselle puolelle kiinni (ekan tunnin juji...)
- haetaan kauluskuristus kiinni ja naamaa etuviistoon kohti lattiaa
- vastustajan estellessä tätä hankalasti sijoittuneella kädellään tehdäänkin suora käsilukko
- kaulusotteen etuja: vastustaja ei voi enää yksiselitteisesti varautua mihinkään tiettyyn, kun samasta tilanteesta voi tehdä kaksi erilaista hyökkäystä

BJJ-peruskurssi, neljäs tunti

2009-09-12T18:30:00.005+03:00

Tämä oli samalla ensimmäinen tunti gi:n kanssa. Hikihän tuossa vaatekappaleessa möyriessä tulee, mutta samalla kyllä ymmärtää senkin, miksi sellainen kannattaa hankkia. Treenaaminen on todella paljon mielekkäämpää, kun voi tehdä tismalleen, miten opetetaan ja jos peruskurssilla jo tietää jatkavansa lajin parissa, niin lajin vermeet kannattaa tietysti hankkia mahdollisimman pian. Tunti alkoi erilaisilla ukemeilla ja kieriskelyillä ties minne suuntaan, mutta ilmeisesti savaten erilaiset tournantit on auttaneet tasapainoaistin kanssa sen verran, että pää ei ole lopputuntia sekaisin muusta kuin tekniikan määrästä. Pikku hiljaa tuolta alkaa löytyä kuitenkin niitä periaatteita, joiden mukaan eri tekniikoita voi soveltaa. Päivän teemat:

Side controlista guardiin

- vastustajan puoleinen käsi vipuvarreksi, kyynärpää lonkkaan
- toinen käsivarsi kaulalinjaan poikittain
- lantio ylös ja katkarapu ulos
- hyökkääjän puoleinen polvi sisään
- leghook ulkoa
- katkarapu toiseen suuntaan ja guardi kiinni

Guardin ohitus, vol. 2

- kuten aiemmin, mutta kauluksen sijaan ohitetaankin pystystä
- polvista sisäpuolelta releistä reippaasti kiinni
- vasemmalla kädellä jalkaa kohti kaverin naamaa
- oikealla jalalla askel taakse ja oikealla kädellä jalka maahan
- tästä kulmasta olkapää edellä päällekierähdys
- side controliin
- kontraus: nilkoista kiinni ja rinnasta nurin ennen polvitaipeisiin tarttumista?

Käsivarsisweep alta guardista

- noustaan vastakkaisen käden varaan, kuin minne aiotaan kierähtää
- guardi irti ja toinen käsi kierähdyspuolelle selkään
- "teknisellä ylösnousulla" kierretään lantiota aiottuun kierähdyssuuntaan
- otetaan vastustajan käsi mukaan, ojentajasta kiinni
- kappas, ollaankin itse mounttaamassa kaveria

Kimura ylläkuvatusta sweepistä

- jos vastustajan käsi unohtuu ottaa mukaan, sweep ei onnistu, koska kaveri ottaa kädellä vastaan
- eipä hätää, tuodaan käsi sitten kyseisen käden kainalosta
- tukikädellä kaverin ranteesta kiinni, lukko kiinni toisella kädellä
- kierähdetään takaisinpäin, katkarapu ulos
- paketti rintaan kiinni ja kaverin kättä kohti omaa niskaansa, pitäisi tulla taputus

Lonkkaheitto nakkikiskalla, vol. 2

- kaveri ottaa edestä painiotteen käsivarsien ympäri
- kädet kaverin lonkille
- paino alas taakse, otteen pitäisi irrota
- normaali lonkkaheitto ja kontrolliin
- nakkikiska-faktori: estävätkö kädet lonkilla muka sen, että polvea ei tule painoa laskettaessa saman tien naamaan?

Penguins-liputkin tulivat myyntiin tänään. Flyersia vastaan istutaan vitosrivillä sen siniviivan kohdalla, minne Penguins hyökkää parin erän ajan ja Leafsia vastaan sitten jossakin takakaarteessa... Caps-otteluun kolmea päivää aiemmin Washingtoniin ei näyttänyt nyt saavan minkäänlaisia lippuja, mutta pitää yrittää sellaisetkin taikoa jossakin välissä. Tärkein eli Iglussa pelattavat matsit on nyt joka tapauksessa hoidossa. Tuli kyllä eeppinen olo pelkästä ajatuksestakin, mutta pitää nyt vielä muutama kuukausi malttaa.

BJJ-peruskurssi, kolmas tunti

2009-09-08T22:36:00.004+03:00

No niin, tänään "Pappa" sitten tuumasi sellaista, että alkaa olla lopuillakin vielä puvuttomilla - ehkä kolmannes - kurssilaisilla korkea aika harkita gi:n hankkimista. Kyllähän noissa tekniikoissa sen verran paljon kauluksissa ja riveleissä roikutaan, että näin on. Tänään oli jo huomattavasti kahta edellistä tuntia rankempi tunti ja vaikka tuolla ei rajallisen aikamäärän vuoksi kovasti lihaskuntoa sun muuta ähelletäkään, niin kyllä se perkele on vaan kovaa hommaa koittaa kammeta itsensä kokoisen äijän kanssa, joka koittaa edes puolittain pistää tekniikoissa vastaan. Päivän epistola alkoi mountista alta guardiin kampeamalla toisen tunnin oppien mukaisesti ja sitten rullailtiin ukemeja. Katkarapumöyriminen tuli myöskin tutuksi ts. selällään käännetään kylkeä ja saman puolen jalan päkiällä polkaistaan vauhtia. Samalla ojennetaan käsiä ja päästään katkarapumaiseen asentoon ja tatamillakin muutamia ångströmejä taaksepäin. Kurssin ohjaaja veti tätä hieman lennokkaammin... Katkarapua sovellettiin kuitenkin paljon tämän päivän tekniikoissa ja nyt on lantiossa sellainen olo, että sillä on töitä taas tehty.

Mountista alta toisen puolen hookkiin...

- oikea olkavarsi mounttaajan lonkkaa vasten tueksi
- vasen kyynärpää maahan
- lantio ylös, "silta"
- mounttaaja joutuu ottamaan käsillään tukea lattiasta, polvet nousevat ylös
- "katkarapu" oikealle ja vasen jalka polven alta hookkiin

...ja siitä guardiin

- vasen käsi ristikaulukseen ja lukkoon
- oikea käsi lonkkaan ja lukkoon
- "katkarapu" vasemmalle ja oikea jalka polven alta ympäri
- vasen jalka hookista ja guardissa ollaan

Ensimmäinen sweep

- vastustaja nousee guardista väärällä jalalla
- oikea käsi ristikaulukseen, lukko kiinni
- vasemmalla kädellä kyynärpään yläpuolelta kiinni
- vasen jalka ulkopuolelle tueksi
- oikean jalan sääri lonkkalinjaan vivuksi
- nykäistään vartalo suoraksi ja kaveri lähtee siitä levyksi
- perusidea: rikotaan liian pystyksi nouseva ristikkäinen tasapaino

Kaato guardista alta mounttiin

- vastustaja nousee guardista oikealla jalalla, mutta ei paina lonkkaa tarpeeksi, joten guardi ei aukea
- tärkeintä on aloitteellisuus ts. voi rikkoa oman guardinsa itse
- käsillä nilkoista kiinni
- polvet ja sääret vastustajan rintaan ja työnnetään
- seurataan lähelle, oikea kämmen maahan
- vasemmalla kädellä hihasta (tai käsivarresta) kiinni ja siitä kammetaan itsensä mounttiin

Ukemi selälleen

- selkä pyöreäksi, leuka rintaan
- kädet rististä 45 asteen kulmaan ja kaatumisen tappo
- tästä ekan tunnin oppien mukaisesti ylös

Lonkkaheitto nakkikiskalla

- kaveri hyökkää takaapäin ja ottaa käsivarsien ympäri painiotteen
- paino alas, jalat kyykkyyn
- vasemmalla kädellä hyökkääjän kädestä kiinni
- oikea jalka hyökkääjän vasemman jalan taakse
- oikealla kädellä hyökkääjän oikeasta reidestä kiinni
- nostetaan siitä reiden päälle tai kaadetaan tai viskataan maahan
- puolittaiseen side controliin, jalat kauemmaksi
- siitä mounttiin leipomaan

BJJ-peruskurssi, toinen tunti

2009-09-03T22:46:00.005+03:00

Torstai-illan ykkösryhmä aloitti taas tutut tohinat kasaamalla tatamin. Jos jostain pitää Savate Clubin olosuhteissa kitistä, niin tilat on ryhmäkokoon nähden varsin puutteelliset. Ei meitä siellä pariakymmentä enempää ole, mutta ei tilatkaan mitenkään huikeat ole. Noh, näillä mennään. Alliance Helsingin opettaja on kyllä hyvä hommassaan. Koitetaanpa kirjailla kakkostunnin asiat ylös, kampeamista harrastettiin jos jonkin näköistä.

Rullaava ukemi

- oikea jalka eteen, vasen taakse
- vasen käsi maahan, oikealla kädellä lähdetään kyynärvarren suuntaisesti kiertämään jalkovälistä
- hartian ympäri kuperkeikka ja oikeaoppinen kaatumisen energian tappaminen vasemmalle kyljelle

Takaperin pystyyn "keinun" kautta

- aloitetaan ikään kuin takaperin kuperkeikalla, lantio ylös!
- taitetaan jommalle kummalle hartialle, päätä sivuun
- saman puolen jalasta polvi takana maahan
- toinen jalka suoraksi kolmion kolmanneksi kärjeksi
- lopputuloksen pitäisi olla tasapainoinen asento, tästä pääsee vaikka pystyyn

Nakkikiskaheijarin torjunta ja kaato taakse full mountiin

- kuten ekalla tunnilla, mutta jos ei pääse lonkkaheittoon, niin sitten kaadetaan
- tukijalan paino alas, toinen jalka suoraksi vastustajan taakse
- kammetaan ukko selälleen
- hyvällä suorituksella pääsee vielä kiipeämään suoraan full mountiin

Shoulder lock full mountista

- vaatii että vastustaja rimpuilee kädet koukussa
- oikealla kädellä wrist control, kyynärpää pään vasemmalle puolelle maahan ja ranteeseen pieni taitto, "keep the brothers together"
- vasen käsi lukotettavan käden alta ja oikeasta omasta ranteesta kiinni, "figure four"
- olkapäätä poskeen, pää kääntyy ja kroppa seuraa, saa painetta
- aletaan hivuttaa lukotetun käden kyynärpäätä kohti omaa vasenta polvea
- aika helposti tapahtuu joko olkapään hajoaminen tai taputus

Full mountista alta guardiin päälle...

- full mountissa alla on ensiarvoisen tärkeää pitää paketti kasassa ja kyynärpäät reisien sisäpuolella, muuten mountti nousee kainaloon saakka ja minkäänlainen puolustautuminen vaikeutuu
- heti kun vastustaja tekee muuvin, lantio kohti kattoa niin paljon kuin lähtee
- mounttaajan on pakko hakea tasapainoa lattiasta käsillään, koska muuten se tulee haettua naamalla
- jommalta kummalta puolelta overhook käden ympäri ja oma kämmen omaan kylkeen kiinni
- samalta puolelta leg hook ulkopuolelle
- vastakkaisella kädellä lonkasta vauhtia, "keep all the brothers together"
- sata kiloakin kierähtää vaivatta tämän vipupisteen ympäri ja yhtäkkiä ollaan guardissa päällä

...ja siitä side controliin (pukutekniikka, voinee soveltaa ilmankin)

- oikealla kädellä rinnuksista kiinni, puvun kanssa molemmista liepeistä tiukasti kämmen alaspäin eli ns. kanto-ote
- vasemmalla kädellä housun kauluksesta kiinni, kiristetään vasemmalle
- oikea jalka taakse, tästä "keinun" kautta lantio ylös ja pystyyn
- oikealla kädellä kaulukseen kiinni jalan toiselta puolelta kiinni
- vasemmalla kädellä housun takasaumasta kiinni ja kiristetään/nostetaan
- painetaan samalla oikeaa jalkaa koko ajan kohti vastustajan päätä ja kierretään vartaloa päkiän varassa oikealta kohti päätä
- passataan oikea jalka ja laskeudutaan side controliin

Tuplakauluskuristus full mountista (pukutekniikka)

- oikea käsi vasemmalle puolelle, niskasta muutama sentti puvun kangasta nyrkkiin, kämmenet ylöspäin
- vasen käsi ristiin alakautta oikealle puolelle, sama homma
- mikäli vastustaja vetää leukaa rintaan (oletettava puolustus) niin kierretään vähän rannetta ja tällä saatavaan tilaan mahtuu ristikäsi toiselle puolelle sisään
- jos vastustaja tässä kohti sitoo oikean käden, viedään vasen yläkautta, muuten sama juttu
- nojataan päätä alakäden puolelle vastustajan pään viereen kohti mattoa ts. jos vasen käsi alempana niin sitten vasemmalle
- käännetään ranteista ylöspäin, kaulus kiristyy ja pitäisi tulla taputus
- tärkeä huomio: kuristus käsien lappeilla paineen maksimoimiseksi tarvittavan voiman suhteen
- toinen tärkeä huomio: tämä on näppärää tehdä myös guardista alta, samat muuvit pätee

Tunti ja vartti on aika lyhyt sessio, kun asiaa tulee näin hurjasti. Muutaman viikon sisään nähdään, mitä kaikkia shakkiliikkeitä tässä on jo opittu ja sitten niitä aletaan kuulemma soveltaa. Tarkkana saa olla, mutta tämä tulee kyllä aika lailla itsestään.

BJJ-peruskurssi, ensimmäinen tunti

2009-09-01T22:42:00.004+03:00

Nyt pää on tältäkin osin avattu. Suhteellisen kevyt avaustunti brassijutsun peruskurssilla on takana päin, mutta monen monituista juttua siellä ehdittiin heti läpi käydä. Saapa nähdä, mihin tässä yhdeksän viikon aikana vielä päästään. Täytyy pitää jonkin sorttista treenipäiväkirjaa tästä, niin pysyvät tekniikat kirjoittamalla tuoreemmin mielessä.

Perusasentoja

- takajalan polviniveltä lukossa ja painopistettään alhaalla pitävä vastustaja on mahdoton työnnettävä
- käden kyynärniveltä lukossa pitävä vastustaja on mahdoton siirreltävä

Putoamisen hallinta

- kylki edellä
- etujalka 45 asteen kulmassa kroppaan nähden
- takajalka maahan jalkapohja edellä
- etukäsi 45 asteen kulmassa kroppaan nähden, kämmen edellä maahan
- teoriassa heiton energia kuolee näihin kolmeen "lyöntiin"

Open guard

- selkä pyöreänä, kädet suojauksessa
- jaloilla kontrolloidaan etäisyyttä
- raskasta vatsalle

Maastanousu

- jaloilla kontrolloidaan etäisyyttä
- kääntö oikealle kyljelle
- oikea kyynärpää maahan ja sen jälkeen kämmenen varaan, käsivarsi lukkoon
- vasen jalka koukkuun pystyyn, vasen käsi suojauksen jatkoksi
- oikean kämmenen varassa lantio irti maasta
- oikealla jalalla kontrolloidaan etäisyyttä
- potkaistaan oikea jalka tämän "keinun" alta taakse
- seurauksena hyvä otteluasento ja sopiva otteluetäisyys

Torjunnan ja lonkkaheiton kautta...

- kyynärtaipeeseen blokki
- toinen käsi ympärille
- oma pää kylkeä vasten
- tukeva vipuasento painopisteen alle
- nosto ja kääntö/heitto kyljelleen

...side controliin...

- polvet kylkiin
- etukäsi niskan alta
- takakäsi kainalon alta ympäri
- lukko-ote
- olkapäätä poskeen, kroppa seuraa kyllä päätä

...ja siitä full mountiin

- olkapäätä poskeen vähän tiukemmin
- polvia ylemmäksi, kropan puolelle syntyy tilaa
- polvi mahan päälle
- ja siitä kammetaan full mountiin

Armbar full mountista

- vaatii sen, että vastustaja huseeraa käsillään
- etukäsi yli, takakäsi ali, painetaan rintaan
- hypätään 90 astetta myötäpäivään, oikea jalka jää polviasentoon ja vasen pään viereen vasemmalle puolelle
- vasen käsi pään oikealle puolelle, oikealla kädellä lukotettavan käden ranteesta kiinni
- vasen jalka pään oikealle puolelle, vasen käsi lukotettavaan käteen kiinni
- kierähdetään selälleen, reidet tiukasti yhteen jotta käteen jää vipuvartta
- lukotettavan käden peukalo kohti kattoa ja väännetään taputukseen

Rear naked choke full mountista

- vaatii sen, että vastustaja haluaa jostain syystä paeta naamalleen
- päästetään vastustaja kierähtämään itselleen vielä nykyistäkin huonompaan asentoon
- jos tässä kohti alkaa rimpuilu ja ryömiminen, hookit kiinni haaroväliin
- hookeissa voi myös kierähtää koko paketin kanssa itse selälleen, choken hakeminen helpompaa
- vasen käsi kaulan alta, aivan leukaluussa kiinni, tavoitteena saada verenkierto katkaistua
- oikean käden hauiksesta kiinni, oikean käden kämmen pään taakse ja kevyt painallus alaspäin, "figure four"
- jatketaan, kunnes vastustaja simahtaa tai taputtaa

Olihan siinä tuntiin ja varttiin alkuhöpinöineen varsin tiivis määrä asiaa. Yllättävän selkeiltä nuo hommat kuitenkin vaikuttivat, onhan koko brassijutsu melkoisen sekavan näköistä möyrimistä noin päällisin puolin katsottuna. Rogerio Rocha lopetti opettamisen Savate Clubilla, mutta nykyiset kurssit vetää Alliance, Suomen menestynein BJJ-seura. Hyvältä vaikuttaa, torstaina taas lisää!

Rautatähdet

2009-08-30T00:09:00.003+03:00

Kylläpä on leppoisaa. After Sun -pokerifinaali ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan - en voittanut Barcelonan matkaa - mutta kotosalla vietetty loppuilta Tarotin ja Ballantinesin seurassa on toiminut silti uskomattoman hienosti. On tullut pohdiskeltuakin yhtä sun toista, ystävän kera ja omin päin ja niin se vain on, että kun asiat oppii näkemään eri tavalla, sitä osaa yhtäkkiä olla pienistäkin asioista todella onnellinen. Tunnelma on odottava ja toiveikas. Ei muuta lisättävää tähän hetkeen, kaikki on juuri nyt oikein hyvin.

Nyt v***u oikeesti

2009-08-21T01:21:00.005+03:00

Apple saatana. En usein kiroile, mutta eilen oli jo melko lähellä sekin hetki, että iPod olisi lentänyt seinään ja olisin lentänyt henkilökohtaisesti viemään iTunes-porukalle toimistolle pommin. En oikeasti pysty ymmärtämään Applen suuressa DRM-vimmassaan kehittämiä virityksiä aiheista a) miten musiikkikirjastoa pidetään yllä, b) miten iPodin soittolistoja pidetään yllä, c) miten musiikkia siirretään koneelta iPodille ja päinvastoin ja d) miten tehdään kankeita ja toimimattomia ohjelmia. Ei tästä oikeasti huonommaksi mene enää kuin Nokia Ovi ja iänikuinen PC-Suite. Kaksi asiaa on kuitenkin ylitse muiden: 1) iTunes kaatui vain viidesti yrittäessäni saada sitä ymmärtämään, että mp3-kirjastoni on nykyisin paikassa x ja 2) kyllä minä hitto vie tiedän, että kappaleen "Jambi" esittää Tool. Sitä ei tarvitse siihen biisin nimeen millään mystiikalla väkisin ympätä, kun ei sitä kappaleen nimen kohdalla ole aiemminkaan lukenut. Saatana.

No niin. Riitti ja helpotti. Palasin äskettäin Tavastialta vuotuisesta Bassosoolon SM-kisa -kilpailusta ja taas oli hauskaa. Olen tosin kuullut nyt varmasti lähihetkien tarpeiksi erilaisia klasari- ja heviklisepastisseja sekä tv-tunnareita bassolla soitettuna ja siksipä pitää nollata päätä Karnivoolin käsittämättömän legendaarisella biisiparivaljakolla Deadman/Change. "Australia's best Tool" pistää parastaan ja toivoa sopii, että tämäkin sakki nähtäisiin joskus Euroopan puolella. Pitäisi varmaan saada levyt jakeluun jonnekin ja keikkaputki auki niin ehkä se siitä? Vinkkiä vaikka Korroosio.fi:lle, kyseinen instanssi on hankkinut Suomeen muitakin mainioita pumppuja soittelemaan viime vuosien aikana.

Kolmisen viikkoa Penguinsin kotiottelujen yksittäislippujen myyntiin tuloon. Capitalseista ei ole vastaavaa tietoa, mutta luulisin päivämäärän olevan sama 12.9.

Into the Black Light

2009-08-18T15:28:00.005+03:00

Kotimaasta kajahtaa, nimittäin jyväskyläläisen Ghost Brigaden kakkoslevy "Isolation Songs" tuli puun takaa ja vei. En ole vuosikausiin kuullut näin laadukasta melodista metallia ja suosittelenkin ihan varauksetta kaikille varsinkin Katatonian ja Swallow the Sunin ystäville. Swallow the Suniin bändiä yhdistää näemmä sekin, että GB:n kosketinsoittaja Aleksi veivasi ainakin aiemmin niin ikään Jyväskylästä kotoisin olevassa StS:ssa.

Eilen tein myöskin päätöksen syksyn kamppailujen suhteen: käyn syys- ja lokakuun aikana brassijutsun peruskurssin. Savate Clubilla saa kuitenkin 12 kuukauden sopparin kanssa käydä yhden peruskurssin vuodessa ilmaiseksi, niin kyllähän tällainen 130 euron etu kannattaa joka tapauksessa hyödyntää. Saapa nähdä, millaiseksi syksy sen osalta muodostuu; jonkin verran tuo painiminen jännittää kun ei painitaustaa ole itselläni niin minkäänmoista. Savatea ehtii hyvin vielä käydä pari kertaa viikossa tuohon päälle, ellei nyt mitään vammoja tuolla peruskurssilla satu tulemaan. Sivuhuomiona todeten vaaka näytti muuten toissapäivänä jo 10 kiloa vuoden takaisiin lukemiin nähden vähemmän. Kolmenkympin rajapyykin ohittamisen jälkeen kuvioihin tullut jonkinmoinen rappio alkaa pikku hiljaa taittua ja ehkä tämä kuvastaa kaiken kaikkiaan uutta, joulukuun 2007 jälkeistä minää. Erinäiset pitkäaikaiset ikävät asiatkin ovat alkaneet pikkuhiljaa järjestyä huomattavasti mukavammin, kun niitä on lakannut pelkäämästä ja häpeämästä. Wee-ee yee-ah I'm still alive!

...josta päästäänkin sujuvasti ihmissuhderintamalle. Yksi kappale täysjärkistä, liikunnasta ja musiikista pitävää potentiaalista lenkki- ja keikkaseuralaista pidemmäksi aikaa olisi tilauksessa. Yksin oleminen onnistuu kyllä, mutta kyllähän kivojen asioiden jakaminen on yksinkertaisesti niin paljon kivempaa, puolin ja toisin.

Syksyn sävel

2009-08-11T21:23:00.003+03:00

En tarkoita kuitenkaan Juicen kipaletta, enkä saman nimiseen laulukilpailuakaan, vaan pohdintaa siitä, että muutamaan viime syksyyn on kuulunut jokin bändi hieman muita suurempana. Tuhon vuonna 2007 se oli varmastikin Porcupine Tree. Kolme keikkaa on nyttemmin nähty ja lokakuussa tulee neljäs kerta, uuden albumin myötä. Vuonna 2008 eniten palstatilaa saanut bändi oli Nevermore. Seattlelaisnelikko on nähty kertaalleen Tavastialla ja seuraavaa Suomen vierailua odotetaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä. Vuoden 2009 syksyn kohdalla voi toistaiseksi vain arvuutella, mutta tuskin se mikään suuren suuri yllätys tulee silti olemaan.

Ai mikä syksy? Tänäänkin oli 24 astetta lämmintä, aivan kuten viime päivät kaiken kaikkiaan ovat olleet aurinkoisia ja todella lämpimiä. Savatekerholla palattiin eilen kuitenkin syysaikatauluun, kun kesävuorot päättyivät ja seitsenpäiväinen treeniviikko palauttaa loputkin kesälomalaiset pikku hiljaa ruotuun. Jonkin verran nyt kesän mittaan tuli treeneissä käytyäkin, mutta eiköhän nyrkki- ja kiertohyppypotkuhippasille painuta jatkossa taas 4-5 kertaa viikossa. Viimeisen 12 kuukauden aikana paino on pudonnut pysyvästi 8 kiloa, vaikka muoto onkin muuttunut melkoisesti ja luulisin seuraavan 12 kuukauden vievän taas muutaman kilon mennessään. Tässähän joutuu taas neuvolaan punnittavaksi. No ok, siihen aikaan, kun pelasin salibandya, painoin 90 kilon molemmin puolin vuodenajasta riippuen.

Syksy tarkoittaa myös pikku hiljaa lätkään orientoitumista. Sherolla oli käytännössä ensi kauden joukkue kasassa jo kuukausi sitten ja lukuun ottamatta Talbotin isompaa olkapääremonttia - aika hyvin muuten rikkinäisellä olkapäällä tehtailla Stanley Cupin finaalien seitsemännessä ottelussa kaksi maalia - Penguins lähtee puolustamaan NHL:n mestaruuttaan erittäin mainion oloisella joukkueella. Myös Gonchar tervehtyy polvileikkauksestaan jo kauden alkuun mennessä. Otteluohjelma osoittautui maaliskuun 2010 osalta erittäinkin mainioksi, joten matkapäiviksi alkaa olla muodostumassa 19.-29.3. ja tuolla reissulla nähdään Washingtonissa Caps sekä Pittsburghissa Flyers ja Leafs. Eipä olisi juuri parempaa kimaraa voinut tuohon toivoa; harmi että pari päivää ennen Washington-Pittsburghia pelattava Detroit-Pittsburgh jää käytännön asioiden vuoksi näkemättä. Siinähän sitä olisi ollut tämän hetken suurimmat avainärsykejoukkueet plus legendaarinen Battle of Pennsylvania viikon sisään toisistaan. Eiköhän syksyn säveleksi panna siis kuitenkin kaikesta huolimatta Clint Mansell feat. The Kronos Quartet: Lux Aeterna - ja palataan niihin bändeihin taas myöhemmin.

Pasila, olkaa hyvä: http://www.youtube.com/watch?v=ClJzmibWDC0

Caught in a NOT

2009-07-23T08:57:00.002+03:00

Voi hyvänen aika, miten vaikeaa ihmisille voi olla soitella samassa bändissä? Scott Ian on pistänyt taas Anthrax-leirissä tuulemaan ja tämän seurauksena tuorein vokalistikiinnitys Dan Nelson joko erosi tai erotettiin, tarinan todellinen puoli selvinnee sitten joskus. Thrashin neljän suuren joukkoon kuuluva Anthrax - jonka minäkin näin ensimmäistä kertaa monien muiden lailla Ahvenistolla vuonna 1989 legendaarisessa "Rob Trujilloa pullolla heittänyt paviaani pääsi kuin koira veräjästä ja väärä mies sai Mike Muirilta bäkkärillä naamaansa"-episodistakin tunnetussa Giants of Rockissa - teki ehkä tähän mennessä kuuluisimman miehistönvaihdoksensa vuonna 1992, kun alkuperäinen vokalisti Joey Belladonna lähti lätkimään ja tilalle asteli NWOBHM-pumppunsa keulilta mainio John Bush. Yhteiseloa kestikin 13 vuotta ja viimeinen näistä vuosista meni vieläpä mainiosti myös uskoon hurahtaneen - mistä nää jannut aina keksii nää samat hommat? - kitaristi Dan Spitzin korvanneen, mielestäni loistavasti bändiin sopineen Rob Caggianon kera. Takana eräs bändin uran parhaista levyistä "We've Come for You All" sekä mainiota livevirettä ja henkeä ylipäätään osoittava live-dvd "Music of Mass Destruction". Nosturin keikka tuli todistettua 2003 ja kyllähän pojat hyvin vetivät. Vuodenvaihde 2004-05 näki myös "Greater of Two Evils"-kokoelman, johon oli koottu lukuisia vanhoja kappaleita Bushin uudelleen vokalisoimina.

Vaan mitä tapahtui sitten? 2005 Ian hyppäsi taalankuvat silmissään tuolloin kovassa nosteessa olevan reunion-junan kyytiin ja nakkasi Bushin ja Caggianon mäelle. Mitä vittua, kysyn vaan? Alkuperäinen line-up Belladonnan ja Spitzin kanssa kiersikin ahkerasti vuoden verran ja kieltämättä tuokin keikka Nosturissa toimi kuin tauti. No, reunion-auvoa kesti vain reilun vuoden verran ja edessä oli paluu vanhaan, paitsi että mistäs nyt laulaja, kun Bushinkin muroihin näin kustiin? Dan Nelson löytyi ja on osoittautunut vähien livepätkien perusteella päteväksi Anthrax-vokalistiksi. Nyt pintaan pulpahtaneet ongelmat, olivatpa ne sitten mitä hyvänsä, pistivät Anthraxin peruuttamaan Euroopan kiertueensa keikat ajalta 22.-30.7. eli eipä tarvitse Sonisphereenkään lauantaina lähteä. Korpeaa kuin käpy jäässä hangessa kökkivää oravaa, mutta ei mahda mitään. Fiilistähän ei ainakaan paranna 1.8. Knebworthissa oleva Sonisphere UK, jonne Anthrax kyllä menee soittamaan John Bushin vetäessä tuon yhden stuntin. Tulevaisuus näyttää, jatkaako Bush Armored Saintissaan vai palaako Anthraxiin ja jatkaako Anthrax, vai onko viimeisimmän spedeilyn myötä tullut aika laittaa pillit pussiin?

Dana, mitä seuraavaksi?

2009-07-12T14:10:00.004+03:00

UFC 100 mätettiin viime yönä ja main card oli todellakin ladattu täyteen eeppisyyttä! GSP:n matsi on edelleen katsomatta, mutta parikin kommentin arvoista suoritusta muissa otteluissa nähtiin. Tim Sylvia voisi haastaa Michael "Pissping" Bispingin tyhmyysmatsiin siitä, kumpi ehtii toisen keymuuvien eteen ensimmäisenä. Bispingin valmentaja meinasi repiä mieheltä pään irti omin käsin ensimmäisellä erätauolla, kun sieltä Hollywood Hendon oikean käden suuntaan piti jatkuvasti olla menossa. Sitten napsahti leukaan. Bisping nukkui jo matkalla mattoon ja oli muutaman minuutin, vielä tuloksia julistettaessakin täysin muissa maailmoissa. Pääottelun punnitustilaisuus antoi ymmärtää Frank Mirin olevan todella kovassa kunnossa, mutta ottelu itse oli melko yksipuolinen näytös. Lesnar on painitaustaisena ihmisvuorena väkivahva kaveri, ja nyt kun ensimmäisen kohtaamisen myötä oli matto-otteita treenattu sen verran, että lukkoihin ei jäädä, niin ensimmäisessä erässä Mir murjottiin kohtalaisen pahasti. Toisessa erässä Lesnar sai Mirin kaadettua, mutta ei lähtenyt perään, vaan nostatti miehen ylös. Flying knee napsahti naamaan kehän seinustalla, mutta siitä huolimatta Lesnar sai Mirin kammettua nurin ja pääsi loppujen lopuksi hyvän sidonnan ansiosta rankaisemaan sen verran, että sai lopetettua ottelun jo toisen erän alkuvaiheissa todella brutaaliin ground and poundiin. Mirillä ei ollut käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia koko ottelussa, ja Dana Whitella on varmaankin seuraavaksi pähkäilyissä, vaihtuuko raskaan sarjan mestari ennen UFC 200:a vai ei? Nykyisistä raskassarjalaisista ei taida Lesnarille tämän myötä vastusta olla, jos Lesnar itse valmistautuu matseihin hyvin. Matkakassani kiittää vedonlyönnin voitosta.

Loman jälkeen on hyvä pistää taas "maksa hyllylle". Pakolliset riennot on kyllä pakko rientää, mutta jos tuonne NHL-reissuun saakka olisi taas ilman pisaraakaan ilman erittäin hyvää syytä, niin hyvä olisi. Kun suhde alkoholiin on, mitä on, niin tällainen järjestely tuntuu kuitenkin varsin järkevältä ja yllättävänkin luonnolliselta ja helpolta. Monta vuotta sitä on tullut pulloon mentyä karkuun, milloin mitäkin, mutta tämänvuotisten muutosten tuulien myötä alkaa tuntua siltä, että elämä alkaa saada taas jonkinlaista järkevämpää suuntaa. Viime viikolla nollasin lomaa kaksilla treeneillä ja lenkillä, joten eiköhän ensi viikolla kolmiin treeneihin jo voi hyvin mennä. Toivon mukaan revers frontal tournantia ei kuitenkaan treenattaisi ihan joka viikko...

Think we ought to find ourselves...

2009-06-29T22:54:00.003+03:00

...again. Riverside on jälleen kuuntelussa, eikä kaikkein vähiten uskomattoman hienon, Tuska-perjantaina Tavastialla kuullun keikan ansioista. Tämä "Puolan paras Porcupine Tree" on kyllä viimeisen parin vuoden aikana päässyt yllättämään täysin puun takaa ja uusikin levy on varsin käyttökelpoista tavaraa. Keikka oli pelkkää nautiskelua siitäkin huolimatta, että kestosuosikkejani, säännöllisesti setissä aiemmin pyörineitä Second Life Syndromea tai Volte-Facea ei veivattu.

Tuska-viikko oli erityisen tuskaisa keskiviikkoisen Faith No Moren keikan vuoksi. Tätä toista tulemista Kaisaniemessä oli todistamassa 13 000 ihmistä ja koko rahalle tuli kyllä hienosti vastinetta. Torstai meni ulkomaanmatkailuksi Lohjan reissun muodossa ja ilta kuluikin pitkästä aikaa mukavasti Hevikaraokessa. Perjantai ja lauantai olivat täyttä juhlaa ja sunnuntai lähinnä sitten kärvisteltiin jo vesilinjalla ihan vain sen vuoksi, että saa taas vähän urheilluksi tässä alkuviikosta. Huomenna lähdetään kuitenkin poikain kanssa mökkireissuun grillaamaan läskiä runsaan chilin ja Jaloviinan voimin.

Ympyräkin alkaa taas sulkeutua. Parisuhde-elvytyksen ensimmäinen jatkoerä ei kuitenkaan sitten tuottanut toivottua tulosta ja nyt on taas kasa uusia ihmisiä, jotka joutuvat välikäteen, kun vastapuoli ei halua yrittää mitenkään asiallisesti kommunikoida. En oikein ole sellaista ihmistyyppiä, joka tuntee olonsa mukavaksi silloin, kun seurassa on ihmisiä, jotka eivät selvästikään halua pelkästään ignoroida meikäläistä vaan homma menee kyräilyksi. Kaverithan siinä kärsimään joutuvat toisten kiukuttelun vuoksi. Toisaalta, kyllä ne oikeat kaverit sieltä ajan saatossa seuloutuvat paremmiksi kavereiksi ja ehkä jopa ystäviksi saakka. Pitäkää hauska elämä, ketkä sitten omille teillenne lähdettekin.

It's a Great Day for Hockey!

2009-06-16T09:08:00.004+03:00

Nuo Bob "Badger" Johnsonin kuuluisat sanat heräsivät jälleen henkiin perjantai-iltana ahtaassa vieraspukuhuoneessa Joe Louis Arenalla Detroitissa. Nuori ja sinnikäs pingviinilauma oli ajanut rutinoituneet punasiivet ahtaalle ja edessä oli kaikkien NHL-otteluiden äiti eli Stanley Cup -finaalisarjan seitsemäs ja ratkaiseva ottelu. Edellinen Joe Louis -visiitti päättyi murskatappioon lukemin 5-0, mutta Game 6 palautti uskon tulevaan. Eikä Game 7 tehnyt poikkeusta. Ensimmäiset 30 minuuttia vierasjoukkue hallitsi peliä ja Max "Superstar" Talbot pelasi elämänsä ottelun viimeistellen molemmat vierasjoukkueen maalit. Varsinkin jälkimmäinen oli sen luokan ranneveto takayläkulmaan, että erätauolla on luultavasti katseltu Joe Sakicin opetusvideoita. Joukkue pelasi puolet ottelusta myöskin ilman Crosbya, jonka Johan Franzen taklasi varsin kyseenalaisesti laitaan. Polvihan siinä meni, mutta muu joukkue taisteli hienosti. Detroit kävi päälle kuin yleinen syyttäjä koko kolmannen erän ajan, mutta Fleury selvisi vain yhdellä takaiskumaalilla.

Seurasimme ystäväni kanssa ottelua, niin kuin parina keväänä on nyt tavaksi otettukin ja omat juhlat jatkuivat pitkälle lauantaipäivään. Jossakin pilvien takana aurinko paistoi, Marco Hietala lauloi Warheadista - kuvaa varsin hyvin Sergei Goncharin hirmulämäreitä - ja grillissä tirisi makkara oluen kyytipojaksi. Tämän joukkueen - MEIDÄN PITTSBURGH PENGUINSIMME - otteluita on nyt vieläkin suurempi ilo mennä seuraamaan Igluun. Matkaan on enää kahdeksisen kuukautta.

Keksi parempaa pelattavaa?

2009-05-21T19:41:00.002+03:00

Ei taas ymmärrä. Sitä on pikkupoikana ollut kuusnelosensa kanssa todellinen puupää ja kaikki aivan hirveätkin pelit on vain pitänyt väkisin pelata läpi, tai ainakin yrittää päiväkaupalla, kunnes pystyy aukottomasti toteamaan, että peliä ei ole ylipäätään mahdollista päästä läpi. Nykyään, kun ottaa tuon Xbox 360:n tulille ja pistää pelin koneeseen, niin shelf moment iskee ennemmin tai myöhemmin ja facepalmiin joutuu turvautumaan usein. Otetaanpa pari esimerkkiä:

Too Human

Tsekkasin tämän, kun osa Xbox Live -kavereistani oli hakannut tästä 800-900 G eli melkein puhki. Tekijätiimi on selvästikin pelannut diablonsa sun muut, mutta mitä ihmettä? Talenttipuut, missä on pelkästään jotain geneerisiä valintoja, joilla saa +x% jotakin höhää, ilman merkkiäkään mielikuvituksesta? Tai random lootit, jotka on todellakin aivan random eli suurimmalta osaltaan käyttökelvotonta sontaa? Tai pelimekaniikka, jossa saa opetella hillittömiä näppäinkomboja, jotta saa asiat x ja y tehtyä? Konsepti oli sinänsä ihan siisti ja pari hyvää ideaakin oli, mutta tähänkö pitäisi pystyä kymmeniä euroja ja 20 tuntia pistämään? Ei ikinä.

Star Wars: The Force Unleashed

Jee! Tähtien Sota -peli, joka alkaa Darth Vaderina pelaamisella ei voi olla kovin huono! No, oli se. Kakkoschapterissa enginen pikkuviat ja ennen kaikkea sekava taitojärjestelmä nostaa siinä määrin päätään, että taas piti opiskeljja epämääräisiä comboja, jotta äijä tekee asiat x ja y. Lisäksi koko pelin juoni jäi varsin epäselväksi, eikä tuota kakkoschapteriakaan huvittanut sitten läpi pelata.

Tässähän voisi kohta alkaa päätellä, että luovutan pelien suhteen liian helposti ja dumaan ne liian nopeasti? Vastaesimerkkiä ei tarvitse kaukaa hakea:

Fallout 3

Kylläpä tätä ehdittiin hypettää aivan järjettömästi. Peli osoittautui parin tunnin testin perusteella kategorian "ihan kiva, mutta..." edustajaksi, ja niinpä tason 3 tiedenörttini sai jäädä Megatoniin lepäilemään pariksi kuukaudeksi. Uuden mahdollisuuden myötä peliaikaa kertyi pääjuonen seuraamisen ja muun koheltamisen muodossa n. 40 tuntia lisää, kunnes seuraava kyllästyminen iski lähinnä sen vuoksi, että vastaan tulevat epelit eivät juuri toisistaan eroa. Pari erilaista mutanttieläintä ja muutama sortti isompia ja pienempiä humanoideja ei oikein jaksanut pakkopullana maistua sen pidemmälle. Nörtistäni on kasvanut varsin kätevä laseraseiden kanssa ja tasokin taitaa olla jo 15, mutta vakaassa aikomuksessa on palata tämän pelin äärelle vielä uudemmankin kerran.

Ai mistäkö sirpaleinen pelaamiseni johtuu? Dead Spacea ja Call of Duty 4:sta lukuunottamatta - ne oli loistavuutensa vuoksi pakko pelata käytännössä yhdeltä istumalta läpi - pelaan yleensä niin montaa peliä yhtäaikaa, että enempää aikaa millekään spesifiselle pelille ei yleensä juuri liikene. Noh, nyt kun Xboxini vilautti Kalmaiset Punaiset Rinkulat, niin World of Warcraftissa on tullut taas Ulduar hieman tutummaksi. Xboxilla jonossa odottaakin seuraavaksi demon perusteella lupaava UFC Undisputed, sitten kun saan taas toimivan konsolin.

Let's get Cup Crazy!

2009-04-21T15:21:00.003+03:00

Edellisestä päivityksestäni näkyy olevan jo puolitoista kuukautta. Niin se aika rientää; uusi työpaikka on pitänyt todella kiireisenä.

NHL:n pleijarit alkoivat viikko takaperin. "March of the Penguins" raivosi taas väkevämpänä kuin koskaan ja loppujen lopuksi runkosarjasta käteen jäi kuin jäikin ensimmäisen kierroksen kotietu ottelupariin perivihollista Flyersia vastaan. Tänään pelataan sarjan neljäs ottelu, jonka jälkeen palataan kotihalliin, toivon mukaan tilanteessa 3-1. Vaikka tätä viihdettä seuraisi mielellään seitsemään otteluun saakka, viidessä katkaiseminen kelpaisi oikein mainiosti! Chris Kunitz on jo osoittautunut kolmessa playoff-matsissa kullan arvoiseksi. Kaksi erittäin kovaa taklausta Flyersien ylivoimaisesti tärkeimpään puolustajaan Kimmo Timoseen helistää minkä hyvänsä joukkueen selkärankaa. Game 3 kostautui loppujen lopuksi turhien jäähyjen muodossa, mutta mikäli tänään pysytään Flyersien painimishalukkuuden yläpuolella, pelataan omaa peliä ja ennen kaikkea rangotaan ylivoimalla viisikon taitotason edellyttämään tapaan, voiton pitäisi irrota. Palaan muihin asioihin hieman myöhemmin, mutta kuitenkin huomattavasti pikemmin kuin 1½ kuukauden kuluttua.

Not so fast, folks!

2009-03-09T22:16:00.004+02:00

Penguins on ehditty tällä kaudella kirjoittaa playoffsien ulkopuolelle jo moneen otteeseen. Fast Adam Oates on osoittanut turhautumisen merkkejä silloin tällöin, mutta peli-ilo näyttäisi taas olevan palaamassa. Pingviiniseppä Ray Shero taikoi siirtoviikolla Ryan Whitneylla joukkueeseen pätevän terrierin Chris Kunitzin muodossa sekä voimahyökkääjälupaus Eric Tangradin varastoon korkoa kasvamaan. Takarajalla jo John Tavaresin draftaamiseen tähyilevä Islanders luopui veteraanisoturi Bill Guerinista 3.-5. kierroksen varausta vastaan. Halpa vuokra, siis. Miroslav Satan sai mennä waivereiden läpi AHL:ään.

Kunitz tehtaili pisteitä heti ensimmäisessä pelissään ja tahti on pysynyt sopivana. Samaiseen Kid Crosbyn ketjuun oikeaan laitaan hommattu Guerin onkin pistänyt kiekkoa reppuun yhtä lailla 38-vuotiaan hyökkääjälupauksen innolla ja saanut pari syöttöpistettäkin. Jokohan tässä olisi Crosbylle toimiva ketju pudotuspeleihin...olettaen, että niihin päästään. Tällä hetkellä runkosarjaa on jäljellä 15 ottelua ja sijoitus on itäisen kahdeksas. Viidenteen sijaan itäisessä on vielä täysin realistiset mahdollisuudet, mutta kotietu taitaa olla muutaman pisteen liian kaukana. Ei nyt kuitenkaan nosteta jalkaa kaasulta heti kättelyssä.

Viime viikonlopun UFC:ssa pääotteluna oli kahden väkevän strikerin tahdon mittaaminen. Loppujen lopuksi Wanderlei Silvan pieksemisestä kosolti itseluottamusta kahden nöyryyttävän naamaanoton jälkeen saanut Quinton "Rampage" Jackson kuritti Keith Jardinea sen verran, että pistevoitto heltisi. Hyvätasoinen ottelu kaiken kaikkiaan ja Rampage meneekin 205:sten mestaruusotteluun Forrest Griffinin pudottanutta kumikätistä Rashad Evansia vastaan. Alun perin toukokuulle kaavailtu Lesnar vs. Mir on nyt siirtymässä todennäköisesti UFC 100:seen Mirin polvivamman vuoksi. Harmillista. Olisi ollut jopa UFC 92:stakin kovempi kattaus tulilla, jos olisi saatu sekä 205:sten että raskassarjalaisten titteliottelut samalle illalle.

Kvanttifysiikkaa Tapiolassa ja ignoranttiutta Kalliossa

2009-03-03T19:32:00.004+02:00

Tosiaan, muutto on nyt siinä pisteessä, että tavarat ovat uuden kämpän seinien sisäpuolella. Nyt ne pitäisi tällä viikolla taikoa vielä punaisista laatikoista ympäri kämppää, että muuttofirma saa ensi maanantaina laatikkonsa pois. Remonttirepet jättivät hommat vain vähän kesken ts. saunan lauteet asuvat eteisessä, kylpyhuoneen pyykkikaappi parvekkeella ja viemärin laskuputki lavuaarin päällä. Eiköhän se tästä...

Tänään oli myöskin töihintulotarkastus. Kävellessäni Tapiolan terveysasemalta Tapiolan keskukseen poikkesin Eromangan lihiksellä ja kahvilla teltassa Heikintorin edessä. Pari paikallista, itseäni parikymmentä vuotta vanhempaa peruspatua keskustelivat, niin, mistäs muustakaan kuin kvanttifysiikasta. Voin vakuuttaa salaa kiinnostuneena kuunnelleeni keskustelua epäuskoisessa mielentilassa. Salatieteeksi loppujen lopuksi luokittelivat koko tieteenalan.

Edellinen epäuskoinen fiilis tuli viime perjantai-iltana Kalliossa maan mainiossa Capris-pizzeriassa. Paikalla ollut itseäni parikymmentä vuotta vanhempi perusjampuusi jutteli pöytätoverinsa kanssa kohtalaisen kuuluvalla äänellä avioelämän karikoista ja nykymeiningistä ylipäätään. Viereisessä looshissa istuneen nuoren pariskunnan naispuolisko päätti osallistua keskusteluun idealistisella argumentilla siitä, kuinka nainenkin voi olla vahva ja elättää perheen, ettei se välttämättä ole miehen homma. Kokemus vs. idealismi -väittely jatkui hetken aikaa, kunnes nuorenparin takana olevassa looshissa istunut yksinäinen läppärilaukkua kanniskeleva oman elämänsä insinöörin oloinen heppu ilmoitti vessaan siirtyessään vanhemmalle tyypille, että eiköhän paskanjauhanta jo riitä. Tämän jälkeen väittely jatkui hetken aikaa ja ilmeisesti kokeneen tyypin selkeä ja perusteltu argumentaatio pääsi ylittämään nuorenparin miespuolisen henkilön käsityskyvyn, sillä tämä ilmoitti ykskantaan ainoana tähdellisenä asianaan, että he yrittävät nyt syödä. Tämän jälkeen myös insinööri pääsi vessasta pois ja ilmoitti toistamiseen, että eiköhän tämä riitä, ja että ketään ei kiinnosta.

Ai mistäkö tämä ilmeisen karikkoista avioelämää viettänyt mieshenkilö puhui? Siitä, miten mies tuo ensin leivän pöytään ja pitää perheestä huolta ja katon pään päällä, eikä välttämättä jää voimia itsestään huolehtimiseen, josta seuraa ehkä kaljoittelua, mutta yleensä kuitenkin jonkinlaista habituksen räjähtämistä, jonka seurauksena akka lähtee. Sekä siitä, miten ennen alle 20% avioliitoista päättyi avioeroon, mutta nykyisin lukema on enemmän kuin kaksi kolmannesta. Sekä siitä, miten suomalainen ei osaa keskustella. Nuorenparin miespuolinen osa ilmoitti, että he yrittävät nyt syödä eivätkä halua keskustella ventovieraiden kanssa ja tähän vastattu "Onnistuuhan syöminen ja jutustelu muissakin maissa." ei ymmärrettävästi olisi tarvinnut mitään muuta jatkoa, kuin takavasemmalta heitetyn "Niin, suomalainen puhuu ventovieraille vain vittuillessaan." Päätin jättää tämän toteamatta, koska halusin nähdä, kehittyykö tästä kommunikaatiodraamasta vielä jotakin eeppisempää.

Reality Dream

2009-02-22T13:59:00.003+02:00

Taustalla soi juuri tällä hetkellä Riverside. Maailma on täynnänsä hienoa ja useimmiten hieman tuntemattomampaakin musiikkia, ja uuden, kiinnostavan bändin löytäminen on aina yhtä hieno kokemus. Puolalaisten englannin ilmaisu hieman...köh...ontuu paikka paikoin, mutta se ei vie ansioitaan saumattoman ja hypnoottisen progerokkitunnelmoinnin saralta yhtään minnekään. Tällainen musiikki sopii kamojen pakkaamisen taustalle kuin nyrkki Arlovskin leukaan. 40 laatikosta on nyt pakkautunut 8 ja tuntuu siltä, että tuo vuokrattu määrä riittää. Isoin mööpelikin mahtuu pakettiautoon, joten tässähän voi melko turvallisin mielin pakkailla pikku hiljaa kamojaan ensi viikon ajan ja kuskata ne sitten Espoon erikoistalousalueelle parin pikkupakun voimin.

Pingviiniarmeijassa kuhisee. Taannoisen konttaamisen päätti Ray Sheron päätös vapauttaa Michel Therrien tehtävistään. Niinhän se usein on, että kun joukkue pelaa tarpeeksi pitkään huonosti, valmentaja saa luvan lähteä, kun ei joukkueellista pelaajiakaan voi vaihtaa. Nuori Penguins-runko tarvitsee aktiivista käskijää ja on parhaimmillaan aggressiivisen ja vauhdikkaan pelitavan mukaisesti pelatessa. Wilkes-Barre/Scrantonin valmentaja Dan Bylsma sai käskyn ylös ja saldona on viimeisestä kolmesta ottelusta onkin viisi pistettä. Peli-ilo on taas löytymässä ja ennen kaikkea karmaiseva oman maalin edustalla koomailu on nyt loistanut poissaolollaan. Kätensä Colby Armstrongin naamaan rikkonut Ruslan Fedotenko on tehnyt väkevän paluun ykkösketjuun Dupuisin ja Crosbyn rinnalle, saldona eilen vieraissa tahkotussa Battle of Pennsylvaniassa kaksi komeaa maalia! Tänään vieraillaan DC:ssä ja toivon mukaan sieltäkin pisteet tulevat mukaan. Tärkeitä otteluita on edessä vielä kasapäin, ja näistäkin 7 on ns. neljän pisteen otteluita viivan tuntumassa majailevia floridoita sun muita vastaan. Maininnan arvoinen seikka loppurunkosarjan otteluohjelmassa on myös kahdeksan (!) ottelun mittainen kotirupeama 15.3.-1.4. Playoffsit on vielä hyvinkin realistinen tavoite ja siitähän kausi alkaa kokonaan uudelleen.

Siirtotakarajaan aikaa on kymmenkunta päivää. Huhumylly alkaa tiivistyä päivien vähetessä ja suurinta parranpärinää Sheron projektissa etsiä Crosbyn rinnalle sopiva maalinsylkijä ovat aiheuttaneet Coloradon veteraani Milan Hejduk, Tampa Bayn taskuraketti Martin St.Louis ja Toronton Nik Antropov. Ryan Whitney ja Jordan Staal ovat todennäköistä kauppatavaraa, mutta haaveet Hejdukista voitaneen haudata. Hejdukilla on nimittäin perhettä Denverissä ja no-trade clause sopimuksessaan, joten hän tuskin liikkuu. St.Louis onkin jo kokonaan toinen juttu, ja Tampa Bayn ollessa puolustajan perässä kaupat Whitneyn ja St.Louisin ympärillä saattavat hyvinkin toteutua. Huhuihin Nik Antropovista on vaikea suhtautua vakavasti Martin St.Louisin kaltaisen supertähden ollessa tapetilla. Palataan asiaan, kun aihetta on.

Muuttotunnelmia

2009-02-17T00:10:00.005+02:00

Kalenteri rientää pikku hiljaa eteenpäin. Tai no, tuossahan se paikallaan puhelimessa pysyy, mutta kohta on kuitenkin käsillä jo pakkaamisen aika. 40 muuttolaatikkoa on tuloillaan ja niihin pitäisi romut ja aarteet mahtua. 78,5 neliötä Sörnäisissä vaihtuu 67 neliöksi Matinkylässä ja vuokra putoaa saman tien parilla sadalla; Iglukassa kiittää! Töihin on puolisen kilometriä kävellen, eli juurikin passelisti. Mikäli haluaa jonnekin muualle, kuin Ison Omenan Boom-yökerhoon tai Sports Academyyn, ystäviään pääsee Helsinkiin tapaamaan hyvinkin kätevästi miltei joka ikisellä ohi menevällä bussilla.

Tällä hetkellä tuntuu aika onnelliselta. Therrien sai kenkää, mutta siitä se ei johdu. Pienestä se on joskus kiinni, kaipa sitä on perhonen taas lyönyt siipiään maapallon toisella puolella eri tahdissa kuin yleensä. Menenpä siis onnellisena miehenä nukkumaan ja jatkan huomenna väkevästi Alan Waken seikkailujen parissa puuhasteluani. Dream come true!

When the Crowds Are Gone

2009-02-07T14:42:00.006+02:00

Päässäni on varmasti vikaa. Ei ole edes ikävä baareihin tsuumailemaan känniääliöiden touhuja eikä mieleni tee minkäänlaista alkoholiin viittaavaakaan. Melkoisen täyskäännöksen pääkoppani on tämän tipattomuuspäätöksen myötä tehnytkin ja voin sanoa, että olen tällä hetkellä virkeämpi ja onnellisempi kuin aikoihin. Tulee nukuttua laadukkaammin ja jaksaa paremmin kaikkea. Mustapha Saddok rääkkää kerran viikossa oikein kunnolla ja kolme-neljä muuta kertaa menee tasapuolisesti tekniikkaa ja cardiota tai tehotreeniä harrastaessa hyvien treenikavereiden kanssa. Tätä lisää!

Tarot oli viime viikolla legendaarinen. Yhtyeen lähellä oleva Penguins-ystäväni tiesi jo alkuillan saunotteluissa vihjata, että luvassa saattaisi olla itseäni miellyttävää settiä ja niinhän siellä todella tarjoiltiinkin paljon myös vanhan liiton matskua. Iron Stars! Settilistaa kelpaa esitellä muillekin:

1. Crows Fly Black
2. Pyre of Gods
3. Iron Stars
4. Undead Son
5. Warhead
6. Midwinter Nights
7. Follow Me Into Madness
8. Rose on the Grave
9. Angels of Pain
10. Live Hard Die Hard
11. Neon Knights (Black Sabbath -coveri, Tuple liideissä)
12. Breathing Fire
13. Bleeding Dust
14. Love's Not Made for YOUR Kind
15. Crawlspace
==
16. Tides
17. Traitor

Olisihan tämä setti saanut tallentua palkintoehdokas-DVD:llekin, mutta kaikkea ei voi saada. Kiitos Hietalan poijaat ja muut!

Otsikko viittaa tämänhetkiseen olotilaani. Muutamienkin ihmissuhteisiin liittyvien sattumusten myötä oikeastaan koko nykyisestä baarissa enimmäkseen vapaa-aikansa viettävästä skenestä on tullut epämiellyttävä leikkikenttä sen suhteen, kuka saa leikkiä kenenkäkin kanssa, mistä asioista voi puhua ja mistä ei. Onkin oikein ystävällinen olo, kun saa helpottaa muiden elämää siinä mielessä, että kenenkään ei enää tarvitse pahoitella sitä, että menee puhumaan X:lle tai Y:lle eikä tarvitse vuorotella seuraansa minun, X:n ja Y:n kesken todella epämiellyttävästi numeroa tehden. Jos on niin vaikea olla normaalisti, niin minä olen sitten mieluummin kotona. Ei ole kenelläkään paha mieli ja kaikkein viimeksi itselläni, kun ei tarvitse olla pahalla päällä ihmisten toimien vuoksi. Mukavaa ja antoisaa helmikuun jatkoa itse kullekin!

Tuurilla ne laivatkin...

2009-01-27T12:21:00.005+02:00

Viikonloppuna mätettiin taas jenkkien Prideä vastaavassa Afflictionissa miestä turpaan. Oman savateharrastukseni myötä myös MMA:n seuraaminen on noussut täysin uusiin sfääreihin ja reippaasti nyrkkeilyä fiksumpaa touhua tämä vapaaottelu onkin. Tyylejä on niin monenlaisia, että jokaisen ottelijan pitää käytännössä hallita kaikki osa-alueet edes auttavasti ja 4 unssin grapple-hanskoilla pieksemällä kaveri putoaa yleensä hyvin osuneesta ykkösestä eikä nyrkkeilytyyliin tarvitse hakata kymmentä erää vihannesmaalla.

Päivän huutonaurut kirposivat raskaan sarjan mestaruusottelun Andrei Arlovski vs. Fedor Emelianenko jälkipeleistä. Arlovski on eräs tämän hetken kovimmista raskaan sarjan vapaaottelijoista ja osoitti tuossakin matsissa olevansa "for real". Virhe tapahtui siinä, että saatuaan Fedorin hyvällä potkulla kulmaan suojaus putosi ja miehen silmissä varmaan vilkkui jo flying kneen tukeva nasahdus ja näky Fedorista ketarat ojossa tontissa. Hyvin nähty, olihan matsia oteltu puolet ensimmäisestä erästä. Arlovskin flying knee jäi pelkästään haaveeksi ja huonoksi yritykseksi, kun Fedor pääsi tinttamaan oikealla Arlovskia leukaan niin, että Arlovski oli poissa pelistä vielä ollessaan ilmalennossa. Ei näin. Ei varsinkaan Fedor Emelianenkoa vastaan. Varsinaisen huutonaurun aiheuttanut jälkipuinti tuli Arlovskin nyrkkeilytekniikan valmentajalta Freddie Roachilta, jonka mukaan Fedorilla kävi tuuri. Sillä lailla. Luulisi ammattimiesten tietävän paremmin.

Iglun asukit palailevat huomenna tositoimiin. All-Star -ottelu on mennyt vuosien saatossa turhanpäiväiseksi puuhasteluksi, mutta ainakin Crosby vältti pelikiellon olemalla sentään Montrealissa paikalla naamansa näyttämässä eli hoiti PR-hommansa kiitettävästi. Polven kunto huomista silmällä pitäen on arvoitus, mutta jokainen mahdollisuus on käytettävä, mikäli pingviinit mielivät tänä vuonna pudotuspeleihin marssia. Piakkoin pitkältä olkaleikkauslomalta palaava Gonchar parantaa joukkueen esityksiä jo varmasti yksinään, mutta hieman liian tiukalle tämä playoff-jahti on menossa. Eipä olisi mitään uutta auringon alla, vaikka edelliskauden Stanley Cup -finalistit rannalle jäisivätkin; se on kovin usein ollut kohtalona jokaisella finaaleissa pelanneella joukkueella seuraavalla kaudella. Mielenkiinto alkaa myöskin kohdistua maaliskuun alussa väijyvään siirtotakarajaan sekä siihen, mitä Ray Sherolla on padassaan porisemassa. Toivon mukaan Staalia ei treidata pois. Tampasta olisi pätevä all-round veivaaja tarjolla Vinnie Prospalin muodossa, mutta kovin kovia hintoja tästäkään tuuliviiristä ei kannata maksaa.

Vuosi elämästäni

2009-01-26T00:05:00.004+02:00

Mietin tässä eilen ja tänään erityisen paljon mennyttä n. 410 päivää. Silmien aukeamisesta seurasi omituinen ruljanssi, joka ei ole vieläkään loppuun käsitelty. Minusta on pelottavaa, että maassamme työskentelee opettajana ihmisiä, jotka eivät näe omassa toiminnassaan mitään virheitä ja uskottelevat muille ihmisille - jopa läheisilleni - mitä sattuu totuutena, vaikka todistusaineisto sanoo tismalleen toisin. Toivottavasti tämä episodi tulee nyt loppuunkäsitellyksi lähikuukausina.

Viime vuoden festarikesä oli erilainen moneen edelliseen vuoteen verrattuna. Sauna Open Air tuli nähtyä ja Sebastian Bachin absoluuttinen parhaus rokkikukkojen aatelissa todistettua. Ruisrockissa näin erään elämäni tärkeimmistä bändeistä eli Porcupine Treen ja Jurassic Rock vakuutti heti ensivisiitilläni siihen malliin, että mökki on jo varattuna ensi kesäksi. Festarikesästäni erilaisen teki se tosiseikka, että en ollut missään festivaaleilla Hevikaraoken kanssa duunissa. Hevikaraokea oli aika huonosti myyty ja kotimaiset festarit tarjosivatkin no-nota, lisäksi Rabarockin keikka etelänaapurissamme tuli niin huonoon saumaan, etten kyennyt reissuun lähtemään. Olisi varmasti ollut eeppistä.

Viime vuosi kaiken kaikkiaan on ollut aika outo. Osa kavereista ja paremmista ystävistä on säilynyt hyvin menossa mukana, mutta tietyt asiat ovat jakaneet sakin leireihin ja loan viskely on jatkunut edelleen. Lisäksi eräänä iltana muutama kuukausi sitten opin, että verkosta löytyy myös menneisyyden piireihin kuuluneiden ihmisten katkeruusblogeja, joissa rämmitään samoissa syvissä vesissä kuukaudesta toiseen ja sieltä syvyydestä jaellaan tuomioita pinnalle, jonne ei edes nähdä. Hoitoon, sanon minä.

Tärkeimpiin löytöihin viime vuodelta kuuluu muutamakin asia. Jokusen vanhemman tutun kaverin kanssa on alettu pitää yhteyksiä enemmän ja se on kieltämättä oikein mukavaa vaihtelua. Savate tuli kokeiltua kesällä peruskurssin muodossa ja siihen tuli jäätyä myöskin kiinni. 3-4 treenit viikossa tuntuvat viikonloppunakin aivan erilaiselta, kun ei ole peruskakkosia nollaamassa kaikkea saavutettua hyötyä.

Vaikka viimeisen reilun vuoden aikana elämässäni on muuttunut kovin moni asia, muutos on kuitenkin ainoa asia, joka tavalla tai toisella on vakio. Parin viikon kuluttua jätän teleoperaattorileikit taakseni ja siirryn takaisin pelialalle; sille alalle, jonne olen aina halunnutkin, mutta josta jo kertaalleen ehdin lähteä tarkemmin harkitsemattoman päätöksen vuoksi pois. Remedy Entertainment, täältä tullaan! Edessä on myöskin mahdollisesti muutto Espooseen ja sitä myöten varmaan liikkuminen Helsingin yöelämässä vähenee entisestään. Ainakaan vielä ei ole baarikännäilyyn ollut edes ikävä, vaan tammikuussa on tullut itse asiassa käytyä kahteen otteeseen baarissa enemmän kuin kääntymässä ja ihan alkoholittoman oluen tai kahvin voimalla. Ensi viikolla on seuraava erikoinen testi, kun Tarot soittaa Tavastialla. Viimeksi Tarotin soittaessa Tavastialla huudettiin koko matka Kaisaniemestä Tavastialle kuin heikkopäiset, eikä oltu millään muotoa sivistyneesti hiprakassa, vaan täysin seinä päässä. Hauskaa oli silloin, mutta en millään muotoa epäile, etteikö hauskaa olisi myös nyt. Kiitokset tästä kaikille asianosaisille, tiedätte kyllä, keitä olette.

Tatuointi tuli otettua, lopullinen idea syntyi joulukuussa 2007. Jatkoa on myös kaavailtu. 13 257 days.

Uutta vuotta ja lupauksia

2009-01-05T20:02:00.004+02:00

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Niinhän sitä kliseisesti luvataan uuden vuoden kynnyksellä joka kerta yhtä sun toista ja onnellinen saa olla, mikäli lupaus pitää loppiaiseen saakka. Yksillä on morkkis juopottelusta, toisilla syöpöttelystä ja muilla molemmista. Itselläni kun ei ole koskaan minkäänlaista ongelmaa tuon alkoholin kanssa ollut - kaiken käsillä olevan olen aina pystynyt juomaan - niin aloin jo loppuvuodesta 2008 kypsytellä ajatusta muutaman kuukauden tipattomuudesta. Ajatusta korkin pitämisestä kokonaan kiinni joko ensimmäisiin festareihin saakka tai Pittsburgh Penguinsin Stanley Cupiin, mikäli se jo toukokuun loppupäivinä suoraan neljännessä ottelussa sattuisi ratkeamaan.

Koin viime vuonna maallisen valaistuksen. Näin Penguinsin pelaavan livenä ensimmäistä kertaa. Crosby ja Malkin. Fleury. Muutkin. Ensin Hjalliksen Jaffa-tölkissä harjoitusottelun muodossa ja sitten heti perään tositoimissa Euroopan NHL-avauksessa Tukholmassa. Tästä kypsyi myöskin lopullinen päätös kaverini kanssa matkustaa tuohon Pingviinien pyhään kotiluolaan, legendaariseen Igluun, kaudella 2009-10 todistamaan pingviinien marssia kohti uutta kotihalliaan. Viiden kuukauden tipattomuus ja ankara savaten treenaaminen tietää varmasti mukavaa nousua matkakassallekin säästetyn rahan muodossa.

Tämä blogi toimikoon höpinälaatikkonani matkalla suureen urheilujuhlaan. Onneksi aivan koko matkakassaa ei tarvitse täyttää itse, sillä ensimmäinen vetokin on jo tänä vuonna ehditty lyödä. Frank Mir ei nimittäin osaa myöhemmin tänä vuonna Brock Lesnaria vastaan olevasta mestaruusottelustaan kotiinsa, vaikka Nogueira vakuuttavasti pystystä UFC 92:ssa putosikin.